Kävimme viemässä veneen erään nimeltä mainitsemattoman, Imatran läpi virtaavan, joen rantaan. Samalla tuli vanhan kansan hyvää "vie mennessäs, tuo tullessas" -sanontaa noudattaen täydennettyä pihlajan juurelle rakentuvaa kukkapenkkiä joillakin mukavan näköisillä, pyöreähköillä (mutta ei liian punaisilla) kivillä.
Sehän kävi ihan maksimivoimaharjoituksesta, kun kinnersi tuo suurin kivi sylissään (ehkä 50-60 kg?) pientä rinnettä ylös. Näin sitä voi yhdistää huvin ja hyödyn! (ja Raisan ja Anuriikan toiveesta EI välilyöntiä kirjaimen ja huutomerkin väliin)
Mitä muuta tuohon uuteen penkkiin tuleekaan, niin siitä saa emäntä ja pääarkkitehti kertoa itse lisää.
Tällaisia kiviä niitä löytyi. Painepesuripuhdistuksen jälkeen näyttivät varsin hyviltä uudella kotipaikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti