No, ei ihan pesässä, mutta torjuntahommissa olimme Jassun kanssa viikonloppuna kuitenkin. Uusi kasvimaa kuhisee kellanruskeita pieniä hirviöitä ja kovasti allergisena pelkään niitä suorastaan kuollakseni.
Googlasin luonnonmukaisia torjuntakeinoja, mutta yleisemmin ihmisten riesana taitavat olla sokerimurkut, joiden torjuntaan löytyi vinkkiä jos jonkinlaista. Näiden keltaisten, kipeitä ja vaarallisia puremia tuottavien versioiden torjuntaan ei monikaan ollut kotikonstein ryhtynyt. Poimin kuitenkin löytämistäni keinoista meille sopivimmat ja kylvimme Jassun kanssa kasvimaahan siementen sijaan suolaa (itääköhän tuo?), kastelin koko komeuden etikalla ja esiin kaivamani pesät kiehuvalla vedellä. Keinot tepsivät, mutta nyt vain kauhuissani odottelen löytäväni pakoon pötkineen muurahaisyhdyskunnan 30cm:n päästä edellisestä pesästä. No, jospa vielä kerran mylläisin koko kasvimaan ylösalaisin, toistaisin tarvittaessa torjuntatoimet ja sitten katsottais, miten kävi.
Viime viikonloppuna aloitettu etupihan kiveysprojektikin on lähes valmis, illalla saadaan ehkä viimeistelyt tehtyä ja vaikka kuviakin tänne. Muutos entiseen on huomattava, pihan sisääntulo komistui kerralla. Vielä siihen laitetaan uudet istutukset, ja sitten vain nautitaan joka kerran pihaan ajettaessa.
Matti viimeisteli kivetyksen reunamuurin valamalla siihen betonia sisään "siltä varalta, että joku törmää siihen autolla". Kukahan siihen törmäisi? Kyseessä ei varmaankaan ole se sama, jonka aloitteesta auto törmäsi naapurin postilaatikoihin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti