Ajopuun uusi elämä

Kävimme toissa viikonloppuna ensimmäisen kerran tänä keväänä mökillä saunomassa. Samalla saimme todeta luonnossa piilevät valtavat voimat : tonnien painoinen laiturimme kiviarkkuineen oli siirtynyt toista metriä jäiden vaikutuksesta kannen muistuttaessa enemmän potkuria kuin tasaista laiturin pintaa.

Kevättä rannassa ihmetellessämme huomasimme rantavedessä lilluvan, reilun metrin mittaisen, kauniisti kuluneen ja kelomaisesti vanhentuneen pöllin. Nostimme sen rannalle kuivumaan sen kummaisempia miettimättä.

Viikolla sitten tuli Raisalle mieleen, että patiomme suojassa, ulkoseinällä, olisi mukava paikka jonkinlaiselle hyllylle. Silloin muistui (yllätys; Raisalle...) mieleen se hieno ajopuu siellä Immolassa. Siitähän saisi hienon hyllyn maustekasveja ja muita vastaavia varten !

Niinpä siis pölli haettiin mökiltä, sahautin sen koululla vannesahalla kahtia, sitten paikallisesta rautakaupan tyyppisestä ketjua, ruuveja, koukkuja sekä aluslevyjä. Pienen näpertelyn jälkeen tulos on (meidän mielestämme) varsin hieno!

Tuollainen siitä tuli, ajopuun uudesta elämästä.