Kukkaloistoa

Perheeseemme kuuluu, paitsi kaksi puutarhanhoitoon hurahtanutta keski-ikäistä, myös yksi innokas, nuori valokuvaajan alku. Pyysin häntä tallentamaan alkukesän loistoa puutarhassa ja tässä poimintoja yli sadan kuvan kokoelmasta.

Kärhö kukkii tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja
availee jo nuppujaan.



Onneksi ei tarvitse puhua kukista ja mehiläisistä
pelkästään, onhan myös kärpäsiä.

Kirsikankukissa on jotain enemmän..

 

Ajopuun uusi elämä

Kävimme toissa viikonloppuna ensimmäisen kerran tänä keväänä mökillä saunomassa. Samalla saimme todeta luonnossa piilevät valtavat voimat : tonnien painoinen laiturimme kiviarkkuineen oli siirtynyt toista metriä jäiden vaikutuksesta kannen muistuttaessa enemmän potkuria kuin tasaista laiturin pintaa.

Kevättä rannassa ihmetellessämme huomasimme rantavedessä lilluvan, reilun metrin mittaisen, kauniisti kuluneen ja kelomaisesti vanhentuneen pöllin. Nostimme sen rannalle kuivumaan sen kummaisempia miettimättä.

Viikolla sitten tuli Raisalle mieleen, että patiomme suojassa, ulkoseinällä, olisi mukava paikka jonkinlaiselle hyllylle. Silloin muistui (yllätys; Raisalle...) mieleen se hieno ajopuu siellä Immolassa. Siitähän saisi hienon hyllyn maustekasveja ja muita vastaavia varten !

Niinpä siis pölli haettiin mökiltä, sahautin sen koululla vannesahalla kahtia, sitten paikallisesta rautakaupan tyyppisestä ketjua, ruuveja, koukkuja sekä aluslevyjä. Pienen näpertelyn jälkeen tulos on (meidän mielestämme) varsin hieno!

Tuollainen siitä tuli, ajopuun uudesta elämästä.

Valmis muuri

Valmista tuli. Muuri on tosi siisti ja istutuksetkin toivottavasti tuosta vähän komistuvat.Vanhojen vuorimäntyjen tilalle istutettiin sinilaakakatajaa,tuijaa, puksipuita, vaaleanpunakukkaista keijuangervoa,särkynyttä sydäntä ja jaloangervoa.Lisäksi penkin päässä on kesäkukkaosio,johon laitettiin jotain ahkeraliisan
sukuista punaista kesäkukkaa.

Tämä näkymä on oveltamme kadulle päin. Uusi penkki ei oikein pääse tässä kuvassa
oikeuksiinsa, luonnossa se on kyllä vaikuttavampi ja muutos entiseen on huikea. Kiveyksen ja penkin toteuttamiseen meni kiinteistön lapiovastaavalta kyllä tunti jos toinenkin, mutta lopputulos on niiden kaikkien arvoinen.

Synttäri- tai häälahjaksi saaduista tulppaaninsipuleista puhkesi näin upeat kukat. Saimme syksyllä isot määrät erilaisia kukkasipuleita, enkä saata muistaa, kummat tulppaanit olivat kumpi lahja. Kiitos, upea kukkaloisto saatiin keväällä kokea!

 

Helatorstaina

Helatorstaina venäläiset lähettivät meidän nurkille, paitsi massoittain turisteja ja avoimet kauppojen ovet, myös ihanan helteisen sään. Kevään ensimmäinen hellesää sai Kuohun terassilla kuohuvat juomat virtaamaan, turistit kesäkadulle kuljeksimaan ja puutarhoihinsa rakastuneet puutarhamyymälöihin tungeksimaan ja kesäkukkapenkkejä kuopimaan.

Meidän talouden aikuiset taitavat kuulua tuohon viimeksi mainittuun ryhmään – nuorison edustaja vietti tietty hellepäivää kuten kuuluukin; Mellonlahdella uimassa. Aikuiset kasasivat uutta grilliä, kaivoivat, kärräsivät, levittivät, istuttivat, kastelivat ja sitten viimein tyytyväisinä tuijottelivat aikaansaannoksiaan, jotka tosin melko hyviltä näyttivätkin.

Pihatöiden paras puoli – sen lisäksi, että voi vältellä lenkkeilyä vedoten hyötyliikuntaan – lieneekin se silmänilo, jota kaikki ”valmiiksi” saadut projektit tuottavat. ”Valmis” kuuluu lainausmerkkeihin sen eittämättömän tosiasian vuoksi, ettei mikään puutarhassa koskaan ole ihan valmista. Aina pitää vähän tänne lisätä jotakin ja vähän sieltä ottaa pois, siirtää, jakaa tai muuten vaan muutella näkymää.

Pihatöissä voi myös sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla purkaa päivätyön tai lähimmäisten aiheuttamia ärtymyksiä; oikein tiukkaan saveen kun lapion iskee, niin siinä kiukku kyllä ajan mittaan maadottuu, myös haravoinnista ja kivien kärräyksestä saa apua moiseen sieluntilaan.

Sosiaalisuuskin lisääntyy pihatöissä, ainakin jos vertaa tilannetta yksin sohvalla löhöilyyn. Uudessa naapurustossa olen jo oppinut tuntemaan kasvot jos toisetkin ja rohkeimmat niiden kantajista pysähtyvät oikein juttelemaan, kun takamus pystyssä, kasvot kuumottaen, otsatukka silmillä roikkuen kitken ojanpientareita, tai istuttelen taimia uusiin kukkapenkkeihin pihatien reunalla. Ja kyllä se oikeasti mieltä lämmitti, kun eilen eräs naapurin rouva pysähtyi portinpieleen ja totesi uuteen kukkapenkkiimme viitaten, että ”teette kyllä tosi kaunista”. Kiitos, niin ainakin yritämme!

Valmista tuli, viimeinkin...

Viikon keskiahkeran puurtamisen jälkeen on pihalaatat viimein ojennuksessa ja reunamuuri valmiina. Hyvä niin, sillä keski-ikäisen ruho lihaksistoineen alkoi jo olla sitä mieltä, että liika on liikaa...

Alkuun sai kaivaa savea pois melkoisen kasan 13 metrin matkalta, ihan vaan roudan pelossa. Sitten montuntäytteeksi kaksi peräkärrillistä sepelin tyyppistä kiviainesta ja kärrillinen hiekkaa. Tuollainen kuplavolkkari on erittäin hyvä maantiivistyslaite! Mahtoivat ohikulkijat ihmetellä...

Sitten pari sataa laattaa pois ja vinoon menneet rivit suoraksi. Tulihan siinä samalla tuohon vasempaan reunaan laitettua kaksi uuttakin riviä.

Tadaa!  Viikko meni ja tuollainen tuli.  Nyt pääpuutarhuri vaan suunnittelemaan uutta aluetta!


Kyseinen viranomainen muuten ehti jo etupihaprojektin vaan kestäessä uudistaa pihlajan ympärille rakentuneen kukkapenkin.  Kaunista tuli!

Etualalta löytyy hopeahärkkiä (tää on ihan oikea kasvinnimi!) ja sammalleimua, taaempaa saniaista ja verikurjenpolvia.

Kusiaispesässä

No, ei ihan pesässä, mutta torjuntahommissa olimme Jassun kanssa viikonloppuna kuitenkin. Uusi kasvimaa kuhisee kellanruskeita pieniä hirviöitä ja kovasti allergisena pelkään niitä suorastaan kuollakseni.

Googlasin luonnonmukaisia torjuntakeinoja, mutta yleisemmin ihmisten riesana taitavat olla sokerimurkut, joiden torjuntaan löytyi vinkkiä jos jonkinlaista. Näiden keltaisten, kipeitä ja vaarallisia puremia tuottavien versioiden torjuntaan ei monikaan ollut kotikonstein ryhtynyt. Poimin kuitenkin löytämistäni keinoista meille sopivimmat ja kylvimme Jassun kanssa kasvimaahan siementen sijaan suolaa (itääköhän tuo?), kastelin koko komeuden etikalla ja esiin kaivamani pesät kiehuvalla vedellä. Keinot tepsivät, mutta nyt vain kauhuissani odottelen löytäväni pakoon pötkineen muurahaisyhdyskunnan 30cm:n päästä edellisestä pesästä. No, jospa vielä kerran mylläisin koko kasvimaan ylösalaisin, toistaisin tarvittaessa torjuntatoimet ja sitten katsottais, miten kävi.

Viime viikonloppuna aloitettu etupihan kiveysprojektikin on lähes valmis, illalla saadaan ehkä viimeistelyt tehtyä ja vaikka kuviakin tänne. Muutos entiseen on huomattava, pihan sisääntulo komistui kerralla. Vielä siihen laitetaan uudet istutukset, ja sitten vain nautitaan joka kerran pihaan ajettaessa.

Matti viimeisteli kivetyksen reunamuurin valamalla siihen betonia sisään "siltä varalta, että joku törmää siihen autolla". Kukahan siihen törmäisi? Kyseessä ei varmaankaan ole se sama, jonka aloitteesta auto törmäsi naapurin postilaatikoihin. ;)

Muuria pukkaa!

Etupihan puolelle on tulossa pientä face-liftiä. Laatoitus levenee kahden laatan verran ja reunalle ilmestyy matala muuri.  Samassa yhteydessä auton aikojen kuluessa vinoon työntämät laattarivit tulevat oikaistuiksi.

 Edessähän on siis melkoinen määrä lapiointia ja laattojen asettelua. Muurin latomisen voisi kuvitella olevan jopa hauskaa ja motivoivaa, kun työn jälki näkyy niin konkreettisesti.

Tässä vaiheessa (tiistaina) ollaan vasta ensimmäiset savet kaivettu tulevan muurin ja lisälaatoituksen alta pois. Vielä tuo kaivanto tuosta melkoisesti laajeni keskiviikkoiltana!  Tästä kuvakulmasta näkyykin selvästi nuo mutkalle menneet laattarivit, jotka kohta oikenevat.

Joudutte seuraamaan (jos näillä sivuilla vierailette) projektin edistymistä !

Istutushommissa

Köynnöshortensiat valtasivat Villiviinin ja
humaloiden paikan

Toiveikkaana istutimme auringonkukan
taimetkin - näitä täytyy varmaan vielä
vähän peitellä ja hoivata

Sain viime kesänä jostain päähäni, että pihlajan
alla viihtyisi varmaan verikurjenpolvi. No, sehän
sitten piti kokeilla - nähtäväksi jää viihtyvätkö ne siinä.

Istutin vielä äidin jo hylkäämät narsissit, näistä on iloa
vielä moneksi keväiseksi päiväksi ja tietty sitten ensi
keväänä taas uudestaan.

Tämä vuorenkilven nuppu on suorastaan harvinaisuus
meidän penkissämme. Teimme havainnon kahdesta nupusta,
toivottavasti vuorenkilvet eivät hoitamisesta ihan kokonaan
villiinny mahdottomasti kukkimaan.

Vene vesille!

Pihalla puuhailu on pitänyt tässä viime päivinä sisällään muutakin kuin vain puutarhassa möyrimisen.

Ensin toissa päivänä saatettiin joen rantaan ensimmäinen soutuvene, joka sai vuosikymmenen ansaitsemansa puhdistuksen.  Eilen sitten kesät (ja talvetkin tavallisesti) tuossa lahden puolella majaileva soutupaatti koki ensin puhtaaksihionnan ja sen jälkeen uuden maalipinnan levityksen.

Josko siihenkin vielä laittaisi liimalla metallilistaa köliä suojaamaan...

 "Panssarimaalia pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta!"

(väri 'kattoruskea')

Uutta koristetta pihalle

Kävimme viemässä veneen erään nimeltä mainitsemattoman, Imatran läpi virtaavan, joen rantaan. Samalla tuli vanhan kansan hyvää "vie mennessäs, tuo tullessas" -sanontaa noudattaen täydennettyä pihlajan juurelle rakentuvaa kukkapenkkiä joillakin mukavan näköisillä, pyöreähköillä (mutta ei liian punaisilla) kivillä.

Sehän kävi ihan maksimivoimaharjoituksesta, kun kinnersi tuo suurin kivi sylissään (ehkä 50-60 kg?) pientä rinnettä ylös. Näin sitä voi yhdistää huvin ja hyödyn! (ja Raisan ja Anuriikan toiveesta EI välilyöntiä kirjaimen ja huutomerkin väliin)

Mitä muuta tuohon uuteen penkkiin tuleekaan, niin siitä saa emäntä ja pääarkkitehti kertoa itse lisää.

Tällaisia kiviä niitä löytyi. Painepesuripuhdistuksen jälkeen näyttivät varsin hyviltä uudella kotipaikallaan.