Luulen hänen tarkoittaneen (ja minähän yleensä tiedän häntä paremmin, mitä hän kulloinkin tarkoittaa), että muun maailman kellolla mitattava aika ei saarella juurikaan elämää ohjaa. Siellä aika määritellään valon ja pimeyden, sään, ulkolämpötilan ja nälän suhteessa. Aamulla herätään, kun on valoisaa ja nukuttu riittävästi, lounasta syödään sitten, kun hitaasti nautitun aamiaisen viimeisetkin rippeet on kulutettu ja nälkä alkaa kurnia suonissa. Saunaa lämmitettäessä nautitaan savun tuoksusta hämärtyvässä iltapäivässä - saunoessa myrskylyhdyt ja kynttilät valaisevat jo maisemaa. Päät painetaan tyynyn viileään pehmeyteen, kun väsymys painaa silmissä ja yö on jo pimeä.
Omalla aikavyöhykkeellä etääntyy myös arkisen elämän iloista ja murheista. Kun tuuli puhaltaa järvenselältä puhdistaen mielen, painavat työasiat mieltä vain harvoin. Enemmän saaressa kiinnostaa, paljonko vesi on laskenut edelliskerrasta, missähän joutsenpari tänä viikonloppuna uiskentelee ja näkyykö pimeässä valoja viereisistä saarista. Marraskuussa noita valoja on kyllä tosi vähän - mutta luminen maisema valaisee ihanasti ja yölläkin voi kulkea ilman taskulamppua.
 |
Aikakone piti puhdistaa lumesta ennen toiselle aikavyöhykkeelle siirtymistä |
 |
Fiksu ystävämme on sisäistänyt missä meidän onni lymyää |
 |
Tarkkasilmäinen voi havaita toiveikkaan kalamiehen hämärtyvässä illassa |
 |
Mikään ei luo tunnelmaa kuten aito tuli |
 |
Myös sisällä.. |
 |
Saimaan vesi oli tosiaan alhaalla |
 |
Haikeana jätimme jäähyväiset saarellemme hyisessä sateessa - kevväämmällä sitten.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti