 |
Keskustelimme muutama päivä sitten tämän vuoden tomaattisadosta ja totesimme sen edellisvuotista heikommaksi. Ensimmäisenä kasvihuonevuonna keskityimme ihan täysillä tomaatinkasvatukseen ja jokainen uusi kukka ja hedelmä olivat yhtä suuri ihme. Menneenä kesänä suuri intohimo matkasi veneellä saareen ja kotiin jäi kasvihuoneinnostusta vain juuri ja juuri sen verran, että tomaatit muistettiin kastella joka päivä - tai ainakin melkein joka päivä. Innostuksen laantumista kuvaa varmaan sekin, että kesän painuessa syksyä kohti askeleet ovat vieneet yhä harvemmin kasvihuoneen suuntaan. Tänään kuitenkin suunnistin haravoinnin lomassa sinne katsomaan, josko siellä olisi vielä jotain tulevalta pakkasyöltä pelastettavaa. Löysin lähes puoli ämpärillistä enemmän ja vähemmän kypsiä tomaatteja, joista valitsin parhaat ja keräsin vielä seuraksi pari munakoisoa ja paprikaakin. Paprikasadosta oli tosin suuri osa mennyt huonoksi - lievätkö saaneet jo liikaa kylmää. Ensi keväänä kuitenkin kaivamme kahden tomaatinviljelykesän kokemukset jälleen esiin ja niistä oppineena valitsemme huolella parhaiten menestyvät lajikkeet, sopivimmat lannoitustavat, parhaimmat tukimenetelmät ja toivomme, että innostus jakaantuu tasaisemmin saaren ja kotipuutarhan välillä - ihan vaan sen vuoksi, että on hurjan iso työ viedä kasvihuone veneellä saareen. |
 |
Synttärikukkien joukossa oli myös tämä mahdollinen elämys. Perheemme nuoriso kyllä ihmetteli melkoisesti lahjan ulkonäköä, eikä heitä ihan saanut vakuuttumaan lahjan ihanuudesta. |
 |
Peittelimme juurakon huolella maahan, ja odotamme, että haaveissa siintävä kesä saa sen puhkeamaan kukkaan. |
 |
Sen verran nuoriso tosin ymmärtää äidin puutarhainnostuksen päälle, että osallistui aktiivisesti synttärisaappaiden etsintään. Tavoitteena heillä oli pinkit saappaat, mutta riittävän lujaa kulkevat nämä kirkkaanpunaisetkin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti