Synttärikuvia

 

Vietettiin pienet synttärit, vieraita oli kuutisenkymmentä,

vuosia ei päivänsankarille onneksi ole kertynyt vielä

läheskään yhtä monta.

 

Kaikkihan sen tietävät, että mitä
useampi kokki, sen paremmat piparit. 

Ja hyviähän niistä tulikin. 

Kakkuvalikoimassa luotettiin tuttuihin kakkuihin,
jotka varmasti onnistuvat. 

Sekä sellaisiin suklaakakkuihin,
joita ei koskaan ennen oltu tehty.
Lopputulos oli kyllä suklainen ja makoisa,
mutta ulkoasu kieltämättä melko kotikutoinen.

Suklaakakun täytteenä oli
vaniljainen omenarahka.

Yhteen kakkuun tein täytteen kermasta, Valion
maustamattomasta tuorejuustosta sekä
kotitekoisesta omenasoseesta ja maustoin
seoksen vaniljalla. Siitä piti tulla varakakku,
mutta maultaan se oli ehkä onnistunein.
 

Kaikki tarjottavat makkaroita lukuun ottamatta
olivat itse tehtyjä - mutta hyvin kelpasivat
siitä huolimatta.

Hankalinta tarjottavien valmistamisessa
suurelle vierasmäärälle on määrien arviointi.
Yritimme laskea esim. salaattien menekkiä
desilitroina per henkilö,
mutta ei se oikein toiminut ja
miltei kaikkea jäi rutkasti yli.

Tarjolla oli hedelmäistä kanasalaattia,
oliivi-perunasalaattia, pastasalaattia,
coctail-lihapyöryköitä, savuporojuustotuulihattuja,
porsaan sisäfilettä, konjakkigraavattua lohirullaa,
bratwurstia ja chorizoa,
 sekä vähän patonkia ja levitettä lisäksi.
 

Ohjelman olivat järjestäneet synttärisankarin
omaiset ja vieraat. Valikoimassa oli tulista,
nostalgista, hauskaa ja herkkää ohjelmaa,
joka vei juhlakansaa tunnelmasta toiseen.

Saksofonilla soitettu lempikappaleeni
herkisti tunnelman ja isännän serenadi emännälle
sai viimeistään romantikkojen silmäkulmat kostumaan.



Kukkaloisto huumaa yhä,
muutaman päivän kuluttua juhlista.