Valmistujaisjuhlat

 

 

 

 

 

Kesäkuun ensimmäisenä

vietettiin isännän tyttären

maisterijuhlia.

 

 

Tarjottavaksi täytyi tietysti
valita jotain, mitä en aiemmin ollut
kokeillut. Tässä valmistuu suklaawhoopieita.

Raakana vielä kovin kauniit whoopiet
levisivät tietysti uunissa muodottomiksi
lämpäreiksi.

Onneksi leivonnaiset olivat pehmeitä,
joten niiden ulkomuodon
 saattoi vielä  pelastaa
kukanmuotoisen piparimuotin
avulla.

Näiden pehmeiden piparkakkujen
väliin pursotettiin suklaamoussea,
minkä jälkeen leivonnaiset
olivat paitsi siedettävän näköisiä,
myös tosi herkullisia.

Seuraavaksi keksin, että yritän tehdä
sitruunatäytteisiä, pehmeitä pikkuleipiä.

Muistin väärin, että leivontavälinevalikoimaamme
olisi kuulunut naksuteltava pursotin.
Ei kuulunut, ja piparitaikina oli niin
kovaa, että tarvittiin koko perheen voima,
että taikina saatiin kauniin muotoisina
kuvioina pellille.

Ilmeisesti tuo kuitenkin onnistui,
koska tässä kuvassa piparit ovat jo kypsiä
ja täyte odottaa.

Sitruunatahnalla ja voikreemillä täytettynä
ja sokerilla kuorrutettuna
ne näyttivät oikeastaan melkein
siltä, miltä oli tarkoituskin -
maku ja pehmeys täydensivät vaikutelman.


 

 

 

Näistä muffineista tehtiin kuppikakkuja.

Niitäkään en tietenkään ollut

aiemmin leiponut, mutta rohkeahan

sen rokan syö (tai tarjoaa vieraille

kaupan pakastealtaasta viime hetkellä

haettuja herkkuja siinä epätodennäköisessä

tapauksessa, että jokin menisi pieleen).

 

 

Koversin muffineista vähän sisusta pois,
kostutin mansikkalimulla ja täytin tuoreilla
mansikoilla. Kakun kuorrutteesta yli
jäänyt kinuski päätyi vielä näitä mehevöittämään.

 



Mascarponevaahdolla kuorrutettuna
ja mansikoilla koristeltuna nämä
muistuttivat kyllä ihan oikeita kuppikakkuja.

 Ja hyvin nuo maistuivat vieraille.
Tämän reseptin yritän pitää mielessä
 seuraavalla kerralla,
kun tarvitaan jotain helppoa,
mutta näyttävää tarjottavaa.

Tässä seitkytluvun keittokirjasta napatulta
näyttävässä kuvassa ei ole mikään
retrokakku, vaan emännän kestosuosikki,
kinuskilla kuorrutettu, puolukkamoussella
täytetty suklaakakku.

Onneksi kakku näytti luonnossa pikkuisen
paremmalta..

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä
mainitaan vielä raparperi-valkosuklaakakku.

Edelliskertainen vastaava viritelmä muuttui
päivän mittaan vähän ikävän näköiseksi,
kun raparperipäällys valui valkosuklaakerroksen
päältä pois. Tällä kertaa kokosin kakun toisinpäin;
tein torttupohjan, jonka päälle asettelin raparperihillon
ja mansikat jo ennen paistamista. Täytteet painuivat paistettaessa
kakun sisään ja valkosuklaapäällys pysyi kauniisti paikoillaan
vielä kakkua leikattaessakin. Koristeeksi riittivät
valkosuklaalastut ja mansikat.

Kakun vierellä kuvassa on jo aiemmin mainittuja
 sitruunatäytepikkuleipiä
sekä karviaishillotäytteisiä muropikkuleipiä.

Seuraavaksi kerraksi hankitaan kyllä
se naksuteltava pursotin.