Alppiruusuja

Alppiruusut tulivat pihallemme vähän varkain.
Olosuhteet eivät ole niille ihan parhaat,
eikä alppiruusujen kasvatusta oltu suunniteltu.


Isäntä sai kuitenkin neljä vuotta sitten
työkavereiltaan lahjaksi yhden alppiruusun,
 taisin olla Puistoalppiruusu ’Catawbiense Grandiflorum’,
joka on perinteinen, isokokoinen, yleensä
kesäkuun lopulla  kukkiva lajike.

Halusin sen sellaiseen paikkaan, että se näkyisi
ruokailutilan ikkunasta. Tuon näkymän
saavuttamiseksi se istutettiin mahoniapensaiden
viereen, liian aurinkoiselle, ei juurikaan
varjoisalle, eikä maaperänkään kannalta
ihan otollisimmalle paikalle.



Sen verran hyvin tuo ensimmäinen, kuvassa oikeanpuoleinen,
alppiruusu menestyi, että sille päätettiin hankkia
kavereita, ja ihan hyväkuntoiset, mutta näiden paikalla
kasvaneet mahoniat saivat väistyä. Onneksi molemmille
mahonioille löydettiin hyvä koti, ja taitavat jatkaa kasvuaan
uusilla kotipihoillaan menestyksekkäästi.

Seuraavana kesänä hankittiin kuvassa vasemmalla
takana näkyvä Marjatanalppiruusu ’Haaga’,
joka on jalostettu viihtymään Suomen oloissa ja pärjääkin
jopa Oulun korkeudella. Kun nuo kaksi kerran
pysyivät hengissä, ajattelimme, että
kannattaa varmaan kasvattaa tuota penkkiä
ainakin parilla pensaalla, ja seuraavana kesänä
istutettiin kaksi ’Pohjolan Tytär’  Kaukasianalppiruusua, jotka
ovat vielä aika pieniä ja kuvassa vaaleana etualalla.

 

Tänä keväänä lienevät sääolosuhteet olleet
alppiruusuille otolliset, olen ainakin havainnut
joka puolella ihan huikeita kukintoja.
Myös meidän pihallamme kukinta oli
ennen näkemätön, ja huolellinen
hoito ja lannoitus palkittiin.


Alla ensimmäisenä istutettu, lajinsa
mukaisesti viimeisenä kukkiva,
isännän lahjaksi saama lajike
täydessä loistossaan.