Kierrätystä Nuotsaarelaisittain

Vaikka vesimatka Mietinsaaresta Nuotsaareen onkin vain sen sata metriä, niin se hankaloittaa kaikkea tavaran siirtelyä kiitettävästi. Tämänkin takia hyvin mielellään pyrkii käyttämään saarella jo olevia materiaaleja aina kun se vain on mahdollista.

Niinpä pääsin hyvin hyödyntämään mökin kohdalla olevaa vanhaa patiota/oleskelupaikkaa saaren muissa kohteissa. Siinähän oli erittäin vahva 5*5 -tuumainen kestopuukehikko, jonka sisäpuolella oli 25 pihalaattaa.

Saaren kehittämissuunnitelmasta löytyivät kohdat "aamupalapatio" ja "rantapatio"(mökin eteen tuleva isompi patio). Päästäkseni tekemään rantapatiota, niin minun piti purkaa vanha kehikko ja poistaa laatat, koska muutoin pation korko olisi tullut liian ylös.

Tällainen rannasta löytyi. Hieno kehikko, siistit laatat
ja reilusti hyvää hiekkaa alla!

Ja koska kerran purin sen kehikon, niin saman tien siirsin sen aitan eteen tulevalle paikalleen. Tämän helpommaksi ei pation teko tule: kokosin jäykän rungon uudelleen ja tuin sen kivillä vaateriin. Tämän jälkeen laitoin kaksi kakkosnelosta lisärungoksi kehikon sisäpuolelle ja sitten vaan rallilautaa kiinni. Lopuksi kaiteet ja raput niin aitalta patiolle kuin patiolta edelleen rannankin suuntaan. Kahdessa päivässä koko homma oli viimeistelty.

Ennen pation rakennusta tosin vielä korjasin aitan terassin etureunan ja kynnyksen, olivat saaneet maistaa melko rankasti ajan hammasta.

Kuisti sai uuden etuverhoilun. Samassa yhteydessä
uusin kestopuiseksi otsalaudan, johon verhoilu kiinnittyy.
Lopuksi uusi kestopuinen terassilauta päälle.

Laatat saivat uuden elämän mökin  rappusten juuressa. Eipähän enää kulkeudu maata niin helposti sisälle eikä myöskään sateella roisku rappusille multaa.

Laattojen uusi elämä rappusten edessä

Lisäksi laattojen alta löytyi saarelle harvinaista ainetta: lähes kuutio hiekkaa, jolle varmaan löytyy käyttöä! Pitää vain siirtää se turvaan tulevan pation alta...

Pakkolomalla

Perheeni mielestä vietän parhaillaan kolmen viikon pakkolomaa. Toisilla tuota ajanjaksoa kutsutaan vuosilomaksi, mutta itse en oikein perusta tuollaisesta väkisin vietettävästä vapaasta silloin, kun sille ei ole mitään erityistä tilausta - kuten ulkomaanmatkaa. Jatkossa anonkin, että voin vuosilomalain hengen vastaisesti jakaa lomani neljän päivän mittaisiin pätkiin ja viettää nuo minilomat silloin, kun sattuu joku eurooppalainen kaupunki kutsumaan.

Nyt, kun minut on kuitenkin passitettu kolmen viikon lomalle kylmään ja sateiseen kesäsäähän, voi tuon ajan tietty käyttää tehokkaasti vaikka mökkiä remontoimalla. Isännän näppärissä käsissä syntyy joka viikko uusi patio, mutta en itse noita osaa tehdä, niin tyydyn maalaushommiin.

Eilen päätin siistiä ajan melko kovin kourin koetteleman aittamme.  Siellä olivat jo rohkeimmat parina viikonloppuna yöpyneet, mutta ympäristö oli kyllä tosi ankea.  Seinien pinkopahvit olivat aikojen saatossa tummuneet kosteudesta, noesta ja savusta. Alunperin ajattelin repiä ne kokonaan pois, mutta isännän remonttitaitoinen sisar kyseenalaisti poistamisen tarpeellisuuden. Päätin kokeilla, mitä maalin avulla saisi aikaan ja niinpä olen viettänyt kaksi päivää aitassa levittäen ensin maalia telalla seiniin ja sitten tänään jo oviin ja ikkunankarmeihin.

Maalaushommissa kyllä pää lepää, kun ajatusten voi antaa vaellella rauhassa ja terästäytyä vain välillä huomaamaan, miten valmista pintaa syntyy ja huone ympärillä muuttuu koko ajan mukavammannäköiseksi.

Seuranani aitassa oli pikkuisen alle sata itikkaa. Luulen, että ne olivat miespuolisia, koska ne eivät olleet juurikaan minusta kiinnostuneita,  vaan pörräsivät inisten ympäriinsä omissa hommissaan.

Patio on valmis, ympäristöä täytyy vielä
vähän siivoilla.

Tässä vähän esimakua, tuskin maltan odottaa, että
saa tänne tekstiilit ja tavarat paikoilleen.

Kyllä tässä maisemassa toisaalta voi
lomailla vaikka vähän pakostikin. 

Ja sauna lämpiämään...

Mökin ulkokuori koheni

 

 

 

Syyskuu 2013, ensimmäinen näkymämme mökkiin.

Olipa ihastuttava idylli, pieni, harmaa

mökki pienenpienessä saaressa - ja tämä olisi

pian meidän omamme.

 

Mökki oli rakennettu vuonna 1967

rakennusmestari Sulo Lipsasen piirustusten

mukaan vanhan vilja-aitan hirsistä.

 

 

 

Idyllissä oli tietty pieniä säröjä,
mutta nehän on tehty korjattaviksi.

Alun perin avoin kuisti oli myöhemmin
omistajien toimesta lasitettu ja sen
alaosaan oli rakennettu tällainen koristelaudoitus.

Koristelaudoitus oli jo
melko huonokuntoinen, eikä sen
ulkonäkökään meitä oikein miellyttänyt.

Suunnittelimme tekevämme tuolle ensi kesänä jotain.
Myös mökin väritystä voisi vähän selkeyttää;
maalatuissa osissa oli käytetty ruskean eri
sävyjä ja vuorilaudoissa piristävää siniharmaata -
hirret oli aika patinoinut harmaiksi.



Keväällä 2014 olimme tuoneet jo uusia, 
oikeansävyiseksi pohjamaalattuja lautoja portaille,
odottamaan sopivaa rakennussäätä.

 



Kuistin alaosan laudoitus purettiin
kokonaisuudessaan pois, ja tilalle vaihdettiin
uudet laudat - samalla kertaa koheni myös
kuistin ulkonäkö sisäpuolelta.


 

Laudoitus on valmis ja vanhat, liian pieniksi
ja jyrkiksi osoittautuneet
portaat on poistettu. 

Ja uudet, riittävän suuret,
portaat ovat jo syntymässä.

 

 

Tukevat niistä tuli, suuret,

 ja hyvännäköiset,

 - ei tarvitse enää emännän iltahämärissä

 pelätä portaista putoamista.

 

 

 

Vanhat hirret olivat kovin rapistuneita.

Emme halunneet peittää hirsien

kaunista pintaa, mutta jotain pientä

ehostusta nämä kyllä kaipasivat.

 

 

Käsittelimme hirret Valtti Color Aqualla,
sävy Turve. Hirsipinnan elävyys vain lisääntyi
tummemman sävyn ansiosta.

 

 

 

Kuva ei valaistusolosuhteista johtuen

ole kovin hyvä, mutta yritin ottaa sen

mahdollisimman samasta kohtaa,

kuin tuo ylempänä oleva, keväällä otettu kuva.

 

 

 

 

Isäntä lienee jo unohtanut kaikki
remontin aiheuttamat
hikipisarat ja kipeät lihakset,
joten voimme piakkoin siirtyä
muiden rakennusten kunnostamiseen.

 

 

Mökin uusi rauhallisempi

ulkoasu miellyttää silmää

ja kaunis tummanharmaa

 sulautuu maisemaan.

 

 

 

 

 

Isäntä koristeli mökin takaseinää tontilta

löytyneillä aarteilla. 

 

 

 

 

 

Eilen syntyi vielä laatoitus tuohon portaiden eteen -

sisäänkäynnistä tuli todella viimeistellyn näköinen ja

tietysti laatoitus vähän ehkäisee mullan kantautumista

lasikuistin vaalealle lattialle.

 

 

Notön kuistilla, taas

Kokeilin kuistin toiseen päähän,
"ruokailutilaan",
vähän värikkäämpiä tekstiilejä aikomieni
valkoisten ja hiekanväristen sijaan.
Tähän sain kimmokkeen eilen,
kun löysimme Kodin Ykkösestä
kivat kapeat "matot" penkkien päälle.


Tähän olin alun perin suunnitellut valkoiset
tyynyt penkeille ja valkoisia ja hillittyjä
beigenkirjavia tyynyjä ja somisteita. Nämä värikkäät
saattavat kyllä toimia meidän perheen
arjessa vähän paremmin.

 

Ja kun kaipaan hillittyä seesteisyyttä,
voin siirtyä kuistin toiseen päähän,
"oleskelutilaan" katselemaan
Saimaan selälle aukeavaa maisemaa. 

Oleskelutila on kalustettu äidin hankkimilla
tuoleilla, jotka itse päällystin Vallilan kankaalla
sekä mökillä jo ennestään olleella - ehkä vähän
vielä tuunausta kaipaavalla, lipastolla. Lattialla
on ystäväni virkkaama matto. Valkoisena se ei
mökkiolosuhteissa ole ihan käytännöllisin, mutta
tarvittaessa sen voi pestä helposti ihan vesipesuna,
 halutessaan vaikka pesukoneessa.

Lipaston päällä on joululahjaksi saatu, iso,valkoinen
puulyhty sekä äidin poistoista talteen poimittu kukkaruukku,
johon ostin Plantagenista valkoisen tulilatvan.

Keittiö uusiksi

Ostaessamme Notön viime syksynä, keittiö oli
tämän näköinen - siisti ja puhdas, mutta eittämättä
aikansa elänyt. Kaapit olivat ihan ehjät ja
kunnossa, mutta tuo vaaleanruskea melamiinipinta
ei oikein meitä miellyttänyt.

Edellinen omistaja istutti päähämme ajatuksen,
että pikkuinen keittiö saattoi olla väärässä paikassa.

Vaihtamalla keittiön ja makuusopen paikkaa
saataisiin keittiöön toimivuutta ja nukkumatila
vähän rauhallisempaan paikkaan.
 

Kuten jo makuusopen uudesta sijainnista on käynyt ilmi,
päätimme vaihtaa noiden paikkaa.

Keittiön vanhojen kaappien ovet hiottiin ja maalattiin
valkoiseksi Helmi-kalustemaalilla, kaappeihin
hankittiin uudet vetimet ja työtasoiksi valittiin
lämpökäsitelty akasia sen kauniin sävyn perusteella.

Maalasimme tiiliseinän valkoiseksi ja
talvella kunnostettu apupöytä löysi tiensä uudistettuun
keittiöön. 

Nurkassa avokaapin virkaa tekee
yläkaapeista yli jäänyt kaappi, josta poistettiin ovi
ja päälle sahautettiin pala työtasoa.
Pikkuinen maustehylly, joka kuvassa odottaa
vielä seinälle kiinnittämistä,
löytyi sisareni perheen mökiltä
odottamassa poismuuttoa. Korjasimme
tuon talteen ja isännän taitavissa
käsissä se sai pintaansa valkoisen värin.
 

Uusi valkea kaasuliesi ja uudet puiset työtasot
tekivät ihmeitä..



 

Kukkaloistoa

Puutarhassamme kukkii paljon
ihania, perinteisiä perennalajikkeita,
mutta tosi harvoin tulee pysähdyttyä yksittäisen
kukan kohdalle ihailemaan - tässä varmaan
yksi kauneimpia kukintoja.
 

Viime keväänä kaadetun ison kuusen kanto
maisemoitiin kivillä, hakkeella ja perennoilla.

Jättipoimulehti taitaakin viihtyä tuossa savikasassa,
ainakin se on tänä kesänä äitynyt ihan hillittömään kasvuun. 

Samaan penkkiin istutettiin myös kolmea eri
lajia kuunliljaa, jotka hauskasti kasvavat kovin
eri tahtiin.

Varhaisin laji on jo tosi hyvässä kasvussa,
kun kaksi muuta ovat vielä aika pieniä - toisesta
jopa luulimme, että se on talven aikana menetetty,
kun ensimmäiset alut antoivat odottaa itseään
kovin pitkälle kevääseen.

Alppiruusuja

Alppiruusut tulivat pihallemme vähän varkain.
Olosuhteet eivät ole niille ihan parhaat,
eikä alppiruusujen kasvatusta oltu suunniteltu.


Isäntä sai kuitenkin neljä vuotta sitten
työkavereiltaan lahjaksi yhden alppiruusun,
 taisin olla Puistoalppiruusu ’Catawbiense Grandiflorum’,
joka on perinteinen, isokokoinen, yleensä
kesäkuun lopulla  kukkiva lajike.

Halusin sen sellaiseen paikkaan, että se näkyisi
ruokailutilan ikkunasta. Tuon näkymän
saavuttamiseksi se istutettiin mahoniapensaiden
viereen, liian aurinkoiselle, ei juurikaan
varjoisalle, eikä maaperänkään kannalta
ihan otollisimmalle paikalle.



Sen verran hyvin tuo ensimmäinen, kuvassa oikeanpuoleinen,
alppiruusu menestyi, että sille päätettiin hankkia
kavereita, ja ihan hyväkuntoiset, mutta näiden paikalla
kasvaneet mahoniat saivat väistyä. Onneksi molemmille
mahonioille löydettiin hyvä koti, ja taitavat jatkaa kasvuaan
uusilla kotipihoillaan menestyksekkäästi.

Seuraavana kesänä hankittiin kuvassa vasemmalla
takana näkyvä Marjatanalppiruusu ’Haaga’,
joka on jalostettu viihtymään Suomen oloissa ja pärjääkin
jopa Oulun korkeudella. Kun nuo kaksi kerran
pysyivät hengissä, ajattelimme, että
kannattaa varmaan kasvattaa tuota penkkiä
ainakin parilla pensaalla, ja seuraavana kesänä
istutettiin kaksi ’Pohjolan Tytär’  Kaukasianalppiruusua, jotka
ovat vielä aika pieniä ja kuvassa vaaleana etualalla.

 

Tänä keväänä lienevät sääolosuhteet olleet
alppiruusuille otolliset, olen ainakin havainnut
joka puolella ihan huikeita kukintoja.
Myös meidän pihallamme kukinta oli
ennen näkemätön, ja huolellinen
hoito ja lannoitus palkittiin.


Alla ensimmäisenä istutettu, lajinsa
mukaisesti viimeisenä kukkiva,
isännän lahjaksi saama lajike
täydessä loistossaan.

 

 

 

 

Valmistujaisjuhlat

 

 

 

 

 

Kesäkuun ensimmäisenä

vietettiin isännän tyttären

maisterijuhlia.

 

 

Tarjottavaksi täytyi tietysti
valita jotain, mitä en aiemmin ollut
kokeillut. Tässä valmistuu suklaawhoopieita.

Raakana vielä kovin kauniit whoopiet
levisivät tietysti uunissa muodottomiksi
lämpäreiksi.

Onneksi leivonnaiset olivat pehmeitä,
joten niiden ulkomuodon
 saattoi vielä  pelastaa
kukanmuotoisen piparimuotin
avulla.

Näiden pehmeiden piparkakkujen
väliin pursotettiin suklaamoussea,
minkä jälkeen leivonnaiset
olivat paitsi siedettävän näköisiä,
myös tosi herkullisia.

Seuraavaksi keksin, että yritän tehdä
sitruunatäytteisiä, pehmeitä pikkuleipiä.

Muistin väärin, että leivontavälinevalikoimaamme
olisi kuulunut naksuteltava pursotin.
Ei kuulunut, ja piparitaikina oli niin
kovaa, että tarvittiin koko perheen voima,
että taikina saatiin kauniin muotoisina
kuvioina pellille.

Ilmeisesti tuo kuitenkin onnistui,
koska tässä kuvassa piparit ovat jo kypsiä
ja täyte odottaa.

Sitruunatahnalla ja voikreemillä täytettynä
ja sokerilla kuorrutettuna
ne näyttivät oikeastaan melkein
siltä, miltä oli tarkoituskin -
maku ja pehmeys täydensivät vaikutelman.


 

 

 

Näistä muffineista tehtiin kuppikakkuja.

Niitäkään en tietenkään ollut

aiemmin leiponut, mutta rohkeahan

sen rokan syö (tai tarjoaa vieraille

kaupan pakastealtaasta viime hetkellä

haettuja herkkuja siinä epätodennäköisessä

tapauksessa, että jokin menisi pieleen).

 

 

Koversin muffineista vähän sisusta pois,
kostutin mansikkalimulla ja täytin tuoreilla
mansikoilla. Kakun kuorrutteesta yli
jäänyt kinuski päätyi vielä näitä mehevöittämään.

 



Mascarponevaahdolla kuorrutettuna
ja mansikoilla koristeltuna nämä
muistuttivat kyllä ihan oikeita kuppikakkuja.

 Ja hyvin nuo maistuivat vieraille.
Tämän reseptin yritän pitää mielessä
 seuraavalla kerralla,
kun tarvitaan jotain helppoa,
mutta näyttävää tarjottavaa.

Tässä seitkytluvun keittokirjasta napatulta
näyttävässä kuvassa ei ole mikään
retrokakku, vaan emännän kestosuosikki,
kinuskilla kuorrutettu, puolukkamoussella
täytetty suklaakakku.

Onneksi kakku näytti luonnossa pikkuisen
paremmalta..

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä
mainitaan vielä raparperi-valkosuklaakakku.

Edelliskertainen vastaava viritelmä muuttui
päivän mittaan vähän ikävän näköiseksi,
kun raparperipäällys valui valkosuklaakerroksen
päältä pois. Tällä kertaa kokosin kakun toisinpäin;
tein torttupohjan, jonka päälle asettelin raparperihillon
ja mansikat jo ennen paistamista. Täytteet painuivat paistettaessa
kakun sisään ja valkosuklaapäällys pysyi kauniisti paikoillaan
vielä kakkua leikattaessakin. Koristeeksi riittivät
valkosuklaalastut ja mansikat.

Kakun vierellä kuvassa on jo aiemmin mainittuja
 sitruunatäytepikkuleipiä
sekä karviaishillotäytteisiä muropikkuleipiä.

Seuraavaksi kerraksi hankitaan kyllä
se naksuteltava pursotin.