Elonkorjuun aikaan

Paitsi eloa, tähän aikaan vuodesta korjataan paljon muutakin satoa. Kantarellit kurkkivat tänä vuonna sammalten seasta ihan ennätyskirkkaasti – täytyy olla niin, koska niitä on minunkin koriini metsästä ilmestynyt. Mustikanvarvut taipuilevat marjojen painosta ja kuiskivat: ”et kai aio hyviä marjoja metsään jättää”. No, en kai. Pitänee vielä kerran vetää punaiset Haisaappaat jalkoihin ja tömistellä metsään.

Karviaishilloon tuli eilen niin kova himo, että ihan oli pakko pari litraa puolikypsiä karviaisia kerätä ja kiehauttaa hilloksi. Yksi purkillinen syötiin ja neljä säilöttiin. Mutta kirsikkahillo oli sellaista hienoa herkkua, että sitä maisteltiin vaan vähän, ja laitettiin loput talven varalle talteen.

Onneksi omenia, luumuja, puutarhamarjoja ja miniporkkanoita (minejä siksi, että joku ei ymmärtänyt niitä ajallaan harventaa) riittää säilöttäväksi vielä pitkälle syksyyn, niin saan tätä talvipesänrakentamisviettiäni vielä toteuttaa.