Suojelkaa äiti

Äitinä oleminen on ihmeellisintä maailmassa. Ainakin joidenkin mielestä. Itse en ole koskaan kuulunut noihin elämäntapaäiteihin, joiden elämä saa täyttymyksensä äitiydestä. Olen kyllä parhaani mukaan yrittänyt pitää jälkikasvustani huolta pyrkimällä yötä päivää täyttämään heidän henkiset ja ruumiilliset tarpeensa. Lohduttanut itkeviä, puhdistanut sottaisia, pukenut viluisia, ruokkinut nälkäisiä ja opettanut tiedonhaluisia - ollut saatavilla, kun nuo enemmän ja vähemmän avuttomat ihmistaimet ovat minua tarvinneet.

Yritän pitää mielessä, että mahdollisesti joskus vielä missikisoissa (vaikka lihavien isoäitien, taikka senioriekonomien) minultakin kysytään elämäni merkittävintä tapahtumaa, ja siihen kuuluu vastata, että ehdottomasti lasteni syntymät. Vaikka eivät ne oikeasti olleet tapahtumia kummempia. Ja vaikka lapset kivoja ovatkin, onhan niistä kyllä tosi paljon harmiakin - ja huolta. Mutta onhan sekin kyllä aika merkittävää.

Edellä todistetun melko huonon äitiasenteeni vuoksi hämmästyin itsekin voimakasta reaktiotani serkkuni ilmoitettua Facebookissa, että hänestä tulee äiti. Ohuen ärtymyksen minussa aiheutti tuo tulevan "lapsen" rotu, ei niinkään kateus serkkuni tulevasta äitiydestä. Jotenkin en nimittäin äkkiä pystynyt lainkaan sulattamaan, että koiranpennun ostamalla tulee äidiksi.

Ei tule. Äidiksi tullaan hankkimalla ihmislapsia niiltä, kenellä sattuu olemaan ylimääräisiä, taikka sitten ihan perinteisesti itse raskausarpisen vatsan sisältä pukkaamalla. Silleen tullaan äidiksi ja äiti voi olla vain omalle lajilleen.

Luin tänään netistä, että joku tuntematon julkkis oli lahjoittanut valtavan määrän rahaa löytöeläinten hyväksi. Koska maailmassa tuntuu olevan paljon löysää rahaa liikkeellä, saatan itse perustaa liikkeen äitien suojelemiseksi - tai ainakin Äiti-nimen suojaamiseksi. Onhan sentään parmankinkku ja karjalanpiirakkakin suojattuja käsitteitä, niin eikö voitaisi säästää äitikin ihmislapsille.