Marraskuun puolivälissä

Notön edellinen omistaja oli tehnyt hyvän
uimarannan - mutta valitettavasti väärään paikkaan.
Nyt marraskuussa, alhaisen veden aikaan
oli hyvä aloittaa uuden uimarannan raivaustyöt.

 

Rannan raivauksen lomassa - tai sen sijaan -
voi nauttia tällaisesta marraskuisesta maisemasta.

 

Iltapäivän laskeva aurinko
paistaa saunan läpi.

 

Lopulta se laskee vastarannan puiden taakse. 

Marraskuun iltapäivän aurinko on laskenut,
vene on käännetty,
vähän haikeina jätämme jäähyväiset
Notölle - keväällä tavataan.
 

Kun Notössä syksyn hommat
loppuivat, voidaan taas keskittyä
kotipihan syystöihin.
Pupujen täytyy tulevanakin talvena
hankkia ruokansa muualta..
 



Tyhjennetyt ruukut
odottavat kevättä kasvihuoneessa.
 

Kasvihuoneella on talvellakin
oma tehtävänsä kesäkalusteiden suojana.

 

Vielä marraskuussakin ilahduttaa
tämä keväällä ensimmäisenä
pihalle hankittu orvokki.

Isänpäiväkakkuja

Isänpäivänä leivottiin kakkuja paitsi omalle
isälle (joka ei tosin kakkuun kajonnut - mutta
kyseessä olikin hyvä tekosyy tiramisukakun nauttimiseen
meille muille isäni lähipiirissä).. 

..myös sille isälle, jonka kanssa asumme samassa
taloudessa.

 Kyseinen isä osaa kakkua arvostaa, ja
toivoo yleensä perinteistä mansikka-kermakakkua
tai juustokakkua. Tällä kertaa toiveisiin vastattiin
mangojuustokakulla, jonka kanssa nautimme
makeaa puolukkakastiketta. Kakku maistui ja
kirpeänmakea kastike kruunasi elämyksen.

Pientä potkua olisi kaivannut tuo
tiramisukakkukin, ja päätimmekin kakkuraadissa
(joka siis koostui lähinnä meidän ja sisareni
perheestä), että ensi kerralla vastaavaa kakkua
terästetään aimo lorauksella jotain miestä väkevämpää.
Rommi tai marsalaviini sopinee tuohon
tarkoitukseen.

 

 

Syyspäivä Notössä

Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi ristimme saaremme uudelleen

Notöksi - kuulostaahan se ehkä vähän hienommalta ruotsiksi.

Tai ainakin voimme sanoa, ettei ehkä ihan niin kuin St.., mutta

kuitenkin aika hyvin - niin kuin Notössä.

 

 

Notössä tuulee onneksi melkein aina, tuuli vaan ei suostu asettumaan
kuviin, sitä ei saa vangituksi kameraan. Rantaa lyövät valtavat tyrskyt
 näyttävät kuvissa pikkuisilta laineilta, joiden joukkoon on erehdyksessä
 eksynyt vähän vaahtoa.

 

 

 

Tuuli viuhuu koivun oksilla, kieputtaa niitä ja antaa kyytiä
viimeisille keltaisille lehdille. Kun maahan pudonneita
lehtiä vähän nostaa haravalla, tuulenpuuska kuljettaa ne
saaresta pois, kuin luonnon oma jättimäinen lehtipuhallin.

 

 

 

 

Kaislikko suhisee tuulessa, selältä vyöryvät aallot
hidastavat kohisten vauhtinsa rantakivikkoon.



Savun tuoksu, tulen lämpö ja rätinä; tässä
hommassa mieli lepää ja ajatus kirkastuu -
ellei se sitten hämärry liiasta savun haistelusta.

 

Jotain oleellista Barcelonasta

Raisa tuossa alla kirjoittaa kaiken maailman jonnin joutavasta, kuten jostain Gaudista ja muista nevöhöödeistä. Tästä syystä minun kontolleni jää kertoa ainoasta asiasta, jolla oikeasti on jotain merkitystä. Ja kun Barcelonasta on kyse, niin se on tietysti - jalkapallo.

Mikä uskomaton tekijä FC Barcelona tuossa kaupungissa onkaan! Et voi liikkua missään törmäämättä tämän seuran pelipaitoihin, väreihin yms. Asuntojen parvekkeilla roikkuu joukkueen lippuja, niiltä löytyy pelipaitaan puettuja aaseja ?!?! ja muuta aivan kummallista.

Mutta yhtä kaikki, sain mahdollisuuden tutustua tämän seuran pyhättöön, Camp Nou  -stadioniin ja sen yhteydessä oleviin museoon ja megastoreen. Lähes uskonnollinen kokemus, joka on vahvasti sanottu näin epäuskonnolliselta henkilöltä.

Sain kulkea samaa käytävää kuin nämä aikamme gladiaattorit saapuessaan areenalle kaiuttimista kuuluessa mahtava yleisön pauhu, se sama, joka pelaajiakin odottaa viimeiset raput ylös noustessa... En pysty enää jatkamaan, ääneni pettää yhdessä sormien kanssa, kuvat puhukoon puolestaan...

Tätä käytävää pitkin pelaajat saapuvat areenalle

Messi.

Tällaisia ja vastaavia näkyi paljon

FC Barcelona, enemmän kuin seura

Barcelona

 

Paettiin syksyn pimeyttä
Barcelonaan ja löydettiin.. 

 

 

 

.. keskeneräisyyttä..
 

.. hienoja ostoskeskuksia..


 

.. Gaudia..
 

.. lisää Gaudia..
 

.. lukuisia metroasemia.. 

.. sitten vähän Gaudia..
 

.. välillä pehmoinen peti
tunnelmallisessa hotellissa.. 

.. kiviä kengässä.. 

.. vähän enemmän yritystä..
 

.. ihana sää, ja lisää Gaudia.

 

Liian lyhyt kesä

Perimätiedon mukaan Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Kulunutta kesää ei ainakaan noin voi kuvata; kesä oli ihana, pitkä ja lämmin. No, ehkä jossain suhteessa niinkin, mutta meidän tomaatit ja paprikat olisivat kyllä vaatineet vielä lisää lämpimiä, aurinkoisia päiviä. Keräsimme satoja tomaatinraakileita talteen kypsymisen toivossa ja lisäksi nostimme kaksi paprikaa olohuoneen ikkunalaudalle kasvamaan. Näistä saadaan kuitenkin oletettavasti hiukan aiemmin satoa kuin viimevuotisesta paprikasta, jonka kitkerää ainokaista saimme nauttia helmikuussa.

 Näistä voisi tehdä
vaikka paistettuja
vihreitä tomaatteja..

.. tai säilöttyjä
vihreitä tomaatteja.

Oikeastihan noista vihreistä tomaateista
ei ilmeisesti voi tehdä mitään syötävää, ainakin
kannatta ensin lukea Eviran ohje aiheesta.
 

 

Nämä ovat ihanan
makeita, ja mikä parasta
ihan punaisia,
paprikoita. 

Ystävältä saadut
synttärikukat
ilahduttavat jo toista
viikkoa olohuoneen pöydällä. 

Vaahteranlehtiä

Jos kuka ei ole vaahteranlehtiä pihallaan viljellyt, ei hän voi tietää, kuinka paljon iloa ja onnea kymmenen kärryllistä vaahteranlehtiä tuottaa. Kun pihamaasta saa haravoitua hädin tuskin kymmenesosan ja vaahteranlehtikasa kasvaa jo siinä vaiheessa polvenkorkuisena, voisi kuvitella tuon tuottavan jonkin asteista ahdistusta, jopa ärtymystä.

Vaan ei, sateisten, kylmien päivien ja öiden jälkeen kun koittaa kirkkaampi päivä, pimeys ja harmaus väistyy, on aika kiiruhtaa haravan ja kottikärryjen kera vaahteranlehtikasaan. Siinä saa syksy kyytiä. Lehtiä pihalta haravoidessaan voi todella nähdä työnsä jäljen ja tuntea onnistumisen iloa, kun yhtenäisen lehtimaton alta paljastuu vielä tuoreena vihertävä ruoho. Lehtikasa kasvaa samaa tahtia vihreän alueen kanssa. Kottikärrytkin näyttävät tosi pieniltä nopeasti karttuvan lehtikasan vierellä.

Haravoimisessa ei tarvitse hallita mitään erityistä tekniikkaa, eikä omistaa kummempia välineitä, kun voi jo tuntea itsensä tosiosaajaksi. Lehtikasan kasvamista vahvempaa todistusta kun tuosta hommasta ei tarvita. Ajatukset karkaavat omille teilleen, ja koko päivän töitä tehnyt pää saa tarvitsemansa vapaahetken samaan aikaan, kun raitis ilma ravitsee väsyneitä aivoja. Puutarhaverkkarit eivät turhia purista ja kehokin vain vahvistuu työtä tehdessään. Taitaa se kohta olla kaunis ja nuorikin.

Isännän uusi lelu

Sitä kun tuli saari hankittua, niin syntyi uusi logistinen tilanne. Kuinka päästä vedenympäröimälle maapalaselle uimatta? Pohdinnan jälkeen vastaushan oli yksinkertainen : vene.

Nooh, olihan meillä saaren kohdalla rannassa soutuvene, jolla tämän alle satametrisen siirtymän pystyi tekemään. Nyt vain sain upean tekosyyn elvyttää vuosien takaisen vetouisteluharrastukseni.

Tähän oli rouvan lämmin hyväksyntä. Hän viisaana ihmisenä ymmärsi, että uisteluvene tarkoittaa runsasta mökillä oloa, mikä on hänen vakaa aikomuksensa.

Sopivan veneen hakuprosessi piti sisällään lukuisia tunteja Nettivene-sivuston ääressä vertaillen oikeasti satoja veneitä. Sieltä siivilöityi hakuehdoilla puolen tusinaa mielenkiintoista vaihtoehtoa. Loppujen lopuksi olin yhteydessä kolmeen, joista lopullinen valinta tapahtui.

"Hän" löytyi sitten Liperistä. Vene oli halutunlainen korkealaitainen ja riittävän pitkä vene, jossa oli sopivan kokoinen varsin tuore nelitahtimoottori. Puhelimessa nykyisen entisen omistajan kanssa hieman juteltiin ja sovittiin, että tulemme (viikko sitten) lauantaina sitä katsomaan, ja mikäli vene vastaa kaikin puolin kuvauksia, niin ostamme sen sovittuun hintaan.

Ajelimme lauantaiaamuna "oikotietä" Kerimäen ja Savonrannan kautta Liperiin ja varmistuimme samalla, että sitä reittiä ei varmasti ajeta traileri perässä takaisin. Mielenkiintoinen tie.

No, perille päästiin,koeajot ajettiin ja kaupat tehtiin.

Silloinen omistaja selittämässä asioita. Yritin teeskennellä,
että ymmärsin jotain sen jutuista...
 

Tässä se meidän vene nyt sitten on!

 Nyt kun vene on kotona, niin vielä tarvitaan sen varustaminen. Karttaplotteri asennettiin jo liikkeessä. Lisäksi laitoin siihen vapatelineitä. Myös "jonkin verran" tuli hankittua kalastusvarusteita.

Neitsytmatkalla olin pojan kanssa, ja veneen ensimmäiset kalammekin saatiin : kaksi ihan komeaa haukea erehtyi luuranko-Karikkoon!

Siitä se lähtee!

 

 

 



Mökkihöperyyttä

 

 

Kun sille päälle satuttiin,

Saimaan saaresta hankittiin,

pikkuinen kesämökki.

 Vaikka hieno mökki ostettiin,
heti korjaushommiin jouduttiin.

Jäi vain lauta tikkuinen,
iski laho pikkuinen,
saunan portaat muussiksi muuttui,
ja jalan alta askelma puuttui.

Siistiä mökissä oli niin,
vaikka joka nurkka syynättiin,
katosta lattiaan pyyhittiin,
tuskin pölyhiukkaa löydettiin. 

Kodilta alkoi tuntumaan,
kun päästiin liinoja laittamaan.
 

Hyödytön kapistus on tää hella,
jos ei tahdo tuuletella
tai savun seassa kuljeskella.

Mutta takkapa tää,
vaikka avoin on,
soi mahtavan lämmön,
nautinnon.

Vaikka kaupungin poikaa
arvelutti,
nukkui tuo yöllä melkein
kuin tukki,
eikä palellut lainkaan sen nenää,
eipähän tartte arvella enää.

 

 Omasta saaresta
löytää voi,

.. kaikkea,
mitä aallot toi.

Pudonnut tämäkin
laivasta lie,
koskaan ei tiedä,
minne matka vie.




Meidän matka
vei saareen omaan,
tupaan pieneen
- ja melko somaan.

Tässä on hyvä istuskella,
 ja syksyn tuloa odotella.