Puutarhanhoidosta voi saada muutakin kuin silkkaa iloa ja mielihyvää. Kun koko kevään on pakertanut ja saanut kukkapenkit kuntoon ja kasvimaan kukoistamaan, olisi mukava nauttia tuloksista leppeässä kesäsäässä puutarhassa tepastellen, eikä katsella ikkunasta kuinka iirikset ja liljat heiluvat myrskytuulessa, kymmenasteisessa vesisateessa. Ja mikä pahinta, se sama sade piiskaa rhodoista terälehdet irti.
Angervotkin ovat istuttamatta. Kauppareissulta palatessa pikaisesti nostin ne siihen muurin laidalle, ja siinä ne kököttävät vieläkin. Onneksi en ole kovin sikeäuninen, kun välillä niitä pitää yölläkin käydä vahtimassa, etteivät ole siitä tuulen pieksämänä alas kellahtaneet. Joku saattaisi ratkaista tämän ongelman eri tavalla, mutta illalla niitä ei koskaan muista siirtää turvaan ja yöllä on siis hyvä käydä vähän tilannetta tarkkailemassa.
Puhumattakaan rikkaruohoista. Niillä on sellainen ominaisuus, että ne rehottavat räntäsateessakin ja olen ohittanut puutarhainnostuksessa sen vaiheen, jolloin vesisateessa kitkeminen oli ihan normijuttu. Joten aamuisin livahdan töihin katse tiukasti auton kylkeen kiinnitettynä, vilkuilematta noihin laattojen välistä kurkisteleviin vihreisiin vihollisiin. Kohta varmaan sorrun siihen Rounduppiin.
Lämmintä ja aurinkoista Juhannusta odotellessa, eikös Juhannusyönä kuulukin kukkia kerätä – onhan ne rikkaruohotkin kukkia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti