Sota on julistettu!

Olemme joutuneet puolustuskannalle. Meihin kohdistuu samanaikaisia tuhoiskuja eri rintamilla. Tämän umpimielisen maan, joka kieltää vihollisen eliminoimisen, lainsäädäntö estää meitä (minua...) ryhtymästä sopiviin toimenpiteisiin terroristeja vastaan.

Ensin pihapiirissämme pyörivä kirottu vemmelsääri kävi repimässä kuorta uuden omenapuumme rungosta. Kun sitä riivatun rusakkoa ei saa tappaakaan, niin jäljelle jää vain tuhoilta suojautuminen. Niinpä jouduin verkosta rakentelemaan sekä tälle jo mainitulle ompputuotantolaitokselle kuten tämän vuoden päärynätulokkaallemekin rungon suojaksi verkkovirityksiä.

Hah ! Koetahan nyt syödä tuota runkoa, senkin rusakko!

Olemme siis kahden rintaman sodassa. Meillä on kaksikymmentä mansikantaimea, joiden marjat alkavat jo orastavasti punottaa. No, tämähän on jo lisännyt räksäprikaatin tiedustelujoukkojen liikehdintää. Tässä toimii sama kaava. Kun ei muutamaa saa "opetusmielessä" ampua ilmakiväärille pihalle lojumaan,  niin tehdään sitten mansikoittenkin suojaksi kehikko. Oikeastaan kehikko oli jo olemassa, mutta laitoin siihen kunnon metallisen verkon, josta ei innokkainkaan (tai nälkäisinkään) räkätti kyllä läpi mene.  Älkää kysykö montako litraa mansikoita tuosta tulee tai että paljonko nämä suojaustoimet maksoivat. Kyseessä ei ole liiketaloudellinen tuottavuusinvestointi vaan periaate! Meiltä ei varasteta!

Tuosta ei muuten siipiveikot läpi mene..



On meillä ollut jotain muutakin tekemistä kuin kalistella sapeleita luontokappaleiden kanssa. Se vanhempi, hieman talvista kärsinyt päärynäpuumme, on saanut aikaiseksi jonkin sortin uutta latvaa. Nyt se oli jostain syystä taipunut pahasti kaarelle. Virittelin sen tueksi pitkän riman, johon laitoin latvan kiinni muutamilla jokamiehen, lähes jeesusteipin veroisella, pika-avulla, nimittäin nippusiteillä. Josko se nyt jatkaisi ryhdikästä kurotustaan kohti korkeuksia.

Kun luonto on tarjonnut vettä sen verran, että kasvit ovat kuorossa kiittäneet, niin kasvukin on ollut sen mukaista. Eipä ole tuo meidän kukkapenkkimme koskaan tähän astisessa historiassaan ollut yhtä muhkeassa kunnossa, missä se parhaillaan on. Sitä voipi ihailla tuosta alta.

Lady of the house lempipuuhassaan eli kesäkukkien kimpussa <3

Auringonpaistetta odotellessa

Puutarhanhoidosta voi saada muutakin kuin silkkaa iloa ja mielihyvää. Kun koko kevään on pakertanut ja saanut kukkapenkit kuntoon ja kasvimaan kukoistamaan, olisi mukava nauttia tuloksista leppeässä kesäsäässä puutarhassa tepastellen, eikä katsella ikkunasta kuinka iirikset ja liljat heiluvat myrskytuulessa, kymmenasteisessa vesisateessa. Ja mikä pahinta,  se sama sade piiskaa rhodoista terälehdet irti.

Angervotkin ovat istuttamatta. Kauppareissulta palatessa pikaisesti nostin ne siihen muurin laidalle, ja siinä ne kököttävät vieläkin. Onneksi en ole kovin sikeäuninen, kun välillä niitä pitää yölläkin käydä vahtimassa, etteivät ole siitä tuulen pieksämänä alas kellahtaneet. Joku saattaisi ratkaista tämän ongelman eri tavalla, mutta illalla niitä ei koskaan muista siirtää turvaan ja yöllä on siis hyvä käydä vähän tilannetta tarkkailemassa.

Puhumattakaan rikkaruohoista. Niillä on sellainen ominaisuus, että ne rehottavat räntäsateessakin ja olen ohittanut puutarhainnostuksessa sen vaiheen, jolloin vesisateessa kitkeminen oli ihan normijuttu. Joten aamuisin livahdan töihin katse tiukasti auton kylkeen kiinnitettynä, vilkuilematta noihin laattojen välistä kurkisteleviin vihreisiin vihollisiin. Kohta varmaan sorrun siihen Rounduppiin.

Lämmintä ja aurinkoista Juhannusta odotellessa, eikös Juhannusyönä kuulukin kukkia kerätä – onhan ne rikkaruohotkin kukkia!

 

Alppiruusujen lumoissa

Alppiruusut kukkivat meillä tänä kesänä ensimmäistä
 kertaa näin upeina. Olen haaveillut Cottage-carden
tyyppisestä puutarhasta, mutta eihän alppiruusutarhakaan
varmaan hullumpi olisi.

Rhodondendron-kukinta on suotuisten
sääolosuhteiden vuoksi tänä vuonna erityisen hulppea
myös Mustilassa, joten sunnuntaina suuntaammekin sinne
retkelle. Aukioloajat ja lisätietoa löydät Mustilan nettisivuilta

 

Tämä pensas kukkii kaikkein kauneimpana,
vaikka kaikki muutkin ovat omalla tavallaan ihania.

Ihastus ei silti rajoitu ihan pelkkiin rodoihin,
näitä liljojakin on tosi vaikea vastustaa kaupassa.

 


Valkeat verenpisarat ovat kerrassaan
 hellyttävän hentoja, ja kokonaan valkeista
kukista rakennetusta amppelista on tullut tämän
kesän suosikki.



Matin minitomaatissa
 on minimaaliset tomaatinraakileet

 

Miehiset vehkeet

Niinhän se on, että oikeat vehkeet nostavat miehen tekemisen ilon ihan uusiin ulottuvuuksiin.

Ystävättäreni mainitsi illalla kahvipöydässä ostaneensa kanttausraudan ja rikkaruohonpoistajan, mutta ”ei niitä oikeita, mustaoransseja..”. Meidän taloutemme miespuolinen puutarhaharrastaja tästä intoutui vertailemaan rikkaruohojen poistoon tarkoitettujen tuotteiden näppäryyttä ja insinöörin ymmärryksellä kertoi meille ylivertaisen mustaoranssin rikkaruohonpoistajan toimintaperiaatteet ja hyvät ominaisuudet. Tietenkään en ymmärtänyt toimintaperiaatteesta mitään, mutta onko se nyt niin oleellista kaikkea ymmärtää – pääasia, että toimii.

Hetken (tosi lyhyen) kannustettuamme hän intoutui hakemaan kehutun vekottimen autotallista ja saimme nauttia rikkaruohonpoistonäytöksestä. Tosi miehekäs vehje, voikukat lentelivät vauhdikkaasti juuripaakkuineen tarkoitukseen varattuun ämpäriin. Vain painallus, nykäisy ja latausliikkeen kaltainen veto – ja voikukka oli nujerrettu! Vaikuttavaa.

Ihan pikkuisen jäi mietityttämään, että miksiköhän nurmikkomme kukkii kauniisti ihan keltaisenaan voikukista, jos noin ne voi noin näppärästi poistaa? No, onhan ainakin hyvät vehkeet, jos joskus tulee ihan ylitsepääsemätön tarve ryhtyä voikukanpoistoon.

Tirilän puutarhalla

Puutarhakärpäsen puremat kokoontuvat alkukesästä taimi- ja puutarhamyymälöihin pörräämään. Parhaassa taimimyymälässä voisi viettää vaikka koko päivän fiilistelemässä.

Teimme työkaverin ehdotuksesta reilu viikko sitten tutustumisretken Tirilän Puutarhaan Lappeenrannassa. Paikka oli todella viehättävä hyvin hoidettuine taimirivistöineen ja huumaavalta tuoksuvine pienine yrttihuoneineen. Erityisen mukavaa oli löytää useita ennestään tuntemattomia kukkivia kesäkukkia, ja erilaisia muunnoksia tutuistakin kasveista. Ostin muiden muassa kirjavaa murattia, jonka lehdet olivat tosi kivan muotoiset.

Vähän meillä oli kiire johonkin, joten farmarin takakontti tuli vain osittain täyteen ostoksistamme, mutta olemme toki käyneet viikon aikana jo pariin otteeseen uudelleen tuolla pienessä paratiisissa  - siitä taisi tulla meidän kantapaikkamme.

Ensimmäisellä kerralla sattui pieni hauska kömmähdys, kun oikein valkkasimme hortensioita. Samassa laarissa hortensioiden kanssa asusti myös Terijoen salavia, ja yksi niistä livahti meidän ostostemme joukkoon. Tuo huomattiin onneksi maksuvaiheessa, muutoin olisimme kotona iloisina istuttaneet salavan hortensioiden kanssa samaan penkkiin ja myöhemmin kovasti ihmetelleet sen outoa kasvua.

Kukkiakin tuli ostettua; oli siinä perhospelargoneja, tuoksupielusta, hopealehteä, lobelioita, verenpisaraa, kuunliljaa ja varmaan jotain muutakin. Lisäksi taisimme jonakin päivänä investoida tomaatin taimiin ja yrtteihin, ehkä taas vähän johonkin kukkiin.. no, ilmankos piha alkaa näyttää aika kivalta – ainakin toistaiseksi, ellemme onnistu noita tuhoamaan.

Työkaverille kiitokset hyvästä vinkistä, ja muille tiedoksi, että yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät osoitteesta www.tirilanpuutarha.fi. Kannattaa käydä tutustumassa.