Joulu Prahassa

Joulua voi viettää
niin monella tapaa -
vaikka Joulupäivää Prahassa
maisemahississä.

 

Jouluaattona Prahan vanhankaupungin
keskusaukiolla oli kiireetön,
leppoisa tunnelma.
Joka toisesta myytikojusta
saattoi löytää jotain syötävää tai juotavaa;
lämmintä viiniä, olutta,
savustettua kinkkua, makkaroita
ja leipää, kauniita perunalastuja tötteröissä,
trdleita ja muita herkkuja. Muissa kojuissa myytiin
jotain jouluista rihkamaa,
tai taidokkaita koristeita ja käsitöitä.

Erityinen herkku paikallisten
mielestä (ainakin syöjien määrästä
päätellen) oli
avotulella savustettu kinkku,
josta myyjät vuolivat lautaselle
muhkeita siivuja ja niitä sitten
nautittiin vaalean leivän kera.

Trdl..it, tai jotain sinnepäin, olivat
myös suositttua naposteltavaa.
Nämäkin paistettiin hiilloksen päällä,
joten savua ja tuoksuja torilla riitti.
Ja maistamattahan näistä
ei selvinnyt -
hyviä olivat tietty;
vähän niinkuin munkkitaikinaa,
joka oli paistettu ilman rasvaa.

 

 

Joulupäivän lounaalla vanhankaupungin
aukion laidalla ulkoilmaravintolassa -
lämmitinten ansiosta tunnelma oli
paitsi muuten mukava,
myös lämmin.

 

Taisi taas löytyä
uusi sielunmaisema
entisten lisäksi;
Nerudova- ihana kapea katu
kiipeää kohti Prahan linnaa.
Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin -
ehkä siksi tulimme tänne myös
seuraavana päivänä.

Ylhäältä kukkulalta
oli mahtavaa näkymää Prahan
linnaan päin. 

Jälkiruokaa,

 jälkiruokaa

 
ja tääkin taisi olla... jälkiruokaa.
Ylipäätään jälkiruoat ja lattet olivat
tosi hyviä.
 

Suklaahommia

Tehtiin vähän suklaahommia -
sulateltiin valmiit tuotteet ja
puuhailtiin kovasti, että
saatiin tehtyä niistä uudet tuotteet.

Valkosuklaa pitäisi saada
osumaan tänne pussiin. 

Raaka-aineita 

Sulaa suklaata
temperoitumassa 

Valmiit tuotteet pussissa 

Vielä yksi kukkakimppu
valmistumisen kunniaksi -
nämä ovat toinen toistaan ihanampia. 

 

Syksyn juhlia

Tänä syksynä on juhlittu ystävien kesken tavallistakin enemmän. Pimeinä loppukesän öinä grillailtiin porukalla, sitten vietettiin ilta entisten tyttöjen kanssa, nautittiin glögiä ystävien seurassa, kerta jos toinenkin on kahviteltu porukalla ja nyt viimeisimmät kekkerit vietettiin synttäreiden merkeissä.

Juhlia rakastavalle niiden järjestäminen on aina yhtä elähdyttävää. Tarjoilujen ja kattauksen suunnittelu, tarpeiden hankkiminen, leipominen ja valmistelu vie mennessään ja toisinaan täytyy tietoisesti hillitä itseään, ettei tarjoilun määrä tai laatu karkaa ihan kokonaan käsistä. Tosin ei siitä aina taida olla uhkaa, koska tyttäreni  totesi entisten tyttöjen iltaa valmistellessamme, että ”voihan sen näinkin tehdä, että ostaa vaan valmiita juustoja ja laittaa ne pöytään”. Itse luulin suunnitelleeni ja panostaneeni tarjoiluun ja esillepanoon, vaikka en ollut omin käsin juustoja kypsyttänytkään .

Itse tehtyä, suunniteltua ja valmisteltua – useimmiten makeaa kahvileipää - täytyy kuitenkin aina olla tarjolla. Kaikkein parasta on, kun pääsee tarjoamaan jotain oman puutarhan tuotteista valmistettua. Sen vuoksi meillä usein käytetäänkin täytekakkujen täytteenä karviaishilloa, puutarhamarjoja tai omenatuotteita. Viimeisimmissä juhlissa saimme nauttia ihanasta kirsikka-kinuskitäytekakusta, joka todella oli viedä kielen mennessään. Kirsikkahilloa keitettiin viime syksynä ensimmäisen kerran, ja mikäli satoa saadaan, keitetään varmasti jatkossakin – se on osoittautunut ihan loistavaksi jogurtin lisäkkeeksi  ja leivonnaisiin saa sen avulla hienostunutta aromia.

Myös appelsiinisuklaakakku oli menestys – vaikka appelsiinit eivät oman puutarhan satoa olleetkaan. Se sai alkunsa pari iltaa ennen synttäreitä, kun tyttäreni kanssa mietimme, mitä muuta valkosuklaakakun kuorrutukseen voisi käyttää kuin niitä iänikuisia punaherukoita. Päädyimme appelsiiniin, joka osoittautuikin ihan loistavaksi pariksi valkosuklaamousselle, jota oli vähän ryyditetty tummasuklaarouheella.

Lisäsin alle kuvat noista konditoriataidon mestarinäytteistä ;)

 

Joulun odotusta

Vähän jouluisempaa ilmettä
olohuoneeseen tuovat nämä
oksat, jotka äiti on näppärin
pikku kätösin loihtinut kukkimaan.

Kranssikin on äidin pajasta,
koristelu on tällä kertaa omaa
tuotantoa - näyttää
vielä hehkeämmältä luonnossa,
joulukuinen iltapäivän valo ei oikein riittänyt
amatöörikuvaajalle.

Amaryllis viihtyy hyvin
tällaisessakin seurassa.
 Saimme tämän todella upean
kimpun lauantai-iltana glögille
kutsutuilta ystäviltä.
 

Amerikkalaistyylinen
bling-bling Joulu on erityisesti
minun mieleeni. 

Yksinkertainen joulutähti-istutus
toi joulutunnelman sohvanurkkaukseen. 

Fiilistelimme Jasmiinan kanssa
aamupalalla vähän edellisillan
rääppiäisten merkeissä.
Harmitti kyllä melkoisesti,
kun en tohkeissani ottanut kuvaa
alkuperäisestä glögikattauksesta.
 

Ensilumi

Joulukuun alkamisen kunniaksi
satanut ensilumi
peitti tuijat
untuvanpehmeään vaippaansa.

Näkymä naapuritaloon muuttui
talvisessa iltapäivän auringossa
miltei satumaiseksi.

Kannuun kerätyistä
nauhuksenkukista tuli kuivuessaan
näin viehättäviä palleroita.
 

Penkkiin jätetyt nauhukset
sen sijaan muuttuivat talventörröttäjiksi.

Kärhön veikeän näköiset
siemenkodat
koristavat talvista patiota.

 

Syysasteri on kyllä
pihamme sitkein kukkija. 
Joulukuun 1. päivänä se
vielä kurkistelee lumen alta.

Kun ulkona on pimeää,
lumi ja kylmyys valtaa maan,
sytytän kynttilän
adventin kunniaksi,
tuokoon se valon ja lämmön
sydämiimme.
Kohta taas aurinko nousee -
talvipäivän seisaukseen on vain
20 päivää..

Entiset tytöt

jättivät jälkeensä paitsi tosi hyvä mielen useaksi päiväksi, myös ihanan Sonja Lumpeen kirjan ”Satoa saunan takaa”. Ulkoasultaan kaunis ja rennosti kirjoitettu kirja koukuttaa viltin alle lukemaan. Ihana hyötykasvitarha siintää jo silmissä ja ensi kevään suunnitelmat kasvihuoneen suhteen paisuvat paisumistaan. Tämä on ihan parasta lääkettä marraskuun pimeyttä vastaan! Tuskin malttaisin sohvalta nousta kotitöitä tekemään, kun vielä seuraavallakin sivulla olisi varmaan jotain ihanaa.. No, onneksi tämä ei katoa mihinkään – onhan vielä koko talvi aikaa unelmointiin ja jopa suunnitelmiin.

Marraskuun pimeydessä

Kukkivat ihanasti leikkokukat.
Sitä ihanammin, jos ovat ystävältä saatuja.
Ja sattumalta toistivat täsmälleen
lempisisustusväriänikin.
Vietettiin entisten tyttöjen kera ihan pikkuruiset
kekkerit lisääntyneen vapaa-ajan kunniaksi.
 

Ylväät ja upeat kukat on tässä
ystäviltä saadussa
valkeassa Amarylliksessa.
Taas yksi lemppari lisää..

Nämä äidiltä ja isältä saadut
valmistumiskukkaset ovat jo
viikkoja ilahduttaneet maljakossa.
Kyllä valkea kukka on kaunis.

 

 

Säiden viilennyttyä täytyi
- kasvihuoneen vielä puuttuessa -
ottaa paprika sisään kasvamaan.
Siinä se kukkii olohuoneen ikkunalla.



 

Ja tekee tietty pieniä paprikoita. :)
Matin piti tosin vähän avittaa siitoshommissa,
kun mehiläiset oli jo menneet nukkumaan.

Lokakuun puolivälin jälkeen

Viime viikonloppuna istutettiin
pari uutta syyshortensiaa.



Toinen istutetuista oli tämä tosi
ihana limenvihreä.
 

Tänäkin viikonloppuna
 tehtiin pihahommia,
Espoosta asti saatiin vahvistuksia.
 

Oliskohan kannattanut
harventaa porkkanapenkki?
 

Alppiruusut saivat
omat kotinsa
- tiipiissähän ne vissiin asuvat?

 

Ja puputkin saivat omat
haasteensa -
näiden ei tosin ole
tarkoitus olla niiden koteja.

 

Meidän hillot
ansaitsevat varmasti
arvoisensa esillepanon.

Onnenpäivä

Aurinkoisena lokakuun sunnuntaina tapasin Plantagenissa vanhan tuttavan. Kohteliaana herrasmiehenä hän tiedusteli kuulumisiani, ja yllätyin hieman itsekin vastaustani, ”aurinko paistaa, takakontti on taimia pullollaan, voiko tämän paremmin mennä..” No, ei kai voikaan, mutta ei sitä aina muista, millaiset asiat eniten onnellisuutta lisäävät - yksinkertaiset ja maanläheiset. Vaikka en toki ravintolassa käymistä ja matkusteluakaan kaihda, on silti lähes onnellisuuden huipentuma, kun saa punaisissa Hai-saappaissa tallustella vaahteranlehtimatolla ja laitella pihaa syyskuntoon.

Syksy, vaikkakin on tavallaan haikeaa luopumisen aikaa, on kuitenkin tuulineen, sateineen, kynttilöineen ja shaaleineen lempivuodenaikani. Ulkoalueita voi hyvin koristella syksylläkin, ja pihaa siivotessa työn jälkikin näkyy hyvin (ainakin, kunnes vaahtera pudottaa lisää lehtiä). Valmistautuminen talveen, keräily ja pesän rakentaminen kai tyydyttävät jotain ikiaikaisia viettejä.

Plantagenissa käynti taisi tuottaa vain pari pussia sipuleita, vähän silkkikukkia (niitä tarvitaan talvipesän rakentamiseen) sekä kaktuksen, johon oli liimattu (!!) punaisia olkikukkia päälle, mutta takakontti olikin jo täytetty edellisessä kohteessa, Tirilän Puutarhalla, hortensian, tuivion ja kultapiiskun taimilla. Niitä sitten iltapäivällä istuteltiin, vaahteranlehtiä rapsuteltiin, risuja pilkottiin, jotain romuja siivottiin ja takapihan patiota talvikuntoon ”sisustettiin”. Kynttilät laitettiin palamaan, ilta tuli – ja onni oli siinä.

Vielä tänä syksynä

Ajattelimme tehdä kauden viimeisen (?) hankintareissun puutarhamyymälöihin, Plantageniin ja Tirilän Puutarhaan sunnuntaina. Aikeissa on hankkia vielä joitain pensaita, perennoja ja kukkasipuleita alennusmyynneistä.

Olisi mukavaa, jos löytäisimme 2-3 syyshortensiaa täydentämään etupihan uutta istutusaluetta ja samalle alueelle kitukasvuisten puksipuiden tilalle pari angervoa. Tosin samassa istutuksessa on jo useita muitakin angervoja, mutta ne tuntuvat siinä sukulaistensa kesken viihtyvän, joten hommataan heille lisää seuraa.

Perennoista tekisi mieleni kultapiiskuja. Ne voisi sijoittaa vaikka ihan tontin laitamille, tämänhetkisiin kukkapenkkeihin ne ovat vähän turhan korkeita (paitsi ehkä nauhuspenkin reunaan?), mutta niitä olisi mukava kerätä maljakkoon näin loppusyksyllä, kun muut kukat ovat jo lakastuneet.

Sipulikukkia ei ihmisellä voi koskaan olla liikaa. Kevään ensimmäiset kukkijat jaksavat ilahduttaa joka kevät yhtälailla. Joten kukkasipuleita taas varmasti ostosten joukkoon eksyy.

Ja ne kitukasvuiset puksipuut voisi yrittää talvettaa ruukuissa kellarissa ja katsoa kevään tullen, onko niistä mihinkään. Eiköhän tontiltamme niillekin vielä joku paikka löytyisi.

Kesä lusittu, tilinpäätös ja muuta arviointia menneestä kaudesta

Näin lokakuun 7. päivänä voinee katsoa kesän olevan jo takana, joten saattaisipa olla aika tehdä hiukan katsausta menneestä kesästä niin  projektien kuin sadonkin näkökulmasta ja vielä tarkentaen : isännän arvioimana.

Projektit :

Toukokuussa sitä tohkeissani lupailin tekstiä kaiken maailman projekteista, joita kesän aikana tultaisiin tekemään. Mikähän on mahtanut olla toteutuma, tehdäänhän pieni tsekkaus.

Etupihan muuri ja laatoituksen laajennus, tehty. Nauhuspenkin laajennus, samoin. Pihlajan ympärillä olevan kukkapenkin teko - OK. Aidanne Haikolankadun reunalle, ei. Kasvimaan teko, valmis. Korotetun kukkapenkin laajennus, ilmeisesti poistettu suunnitelmista. Pation kesäkukkashow - toteutui.

Lisäksi melkoisesti aikaa meni kesämökin laiturin uudelleen rakentamiseen jäiden murjottua sen solmuun sekä kotona olohuone-keittiö-eteinen-käytävä -alueen katon ja seinien maalaus.

Summa summarum : tekemättä jäi asioita, mutta toisaalta jotain myös listan ulkopuolelta näki päivänvalon. Hmmm...sellainen 8 voisi olla mukautetulla asteikolla (minulta ei voi odottaa liikoja) ehkä sopiva arvosana?

Ensi vuodeksi lienee luvassa esim. kasvihuoneen tyyppistä, mutta palataan siihen kevätpuolella.

Sato :

Kesä oli ilmeisen sopiva kaiken mahdollisen kasvamiselle, riitävästi sekä vettä että lämmintä.

Omenasato oli edellisen surkean kesän jälkeen suorastaan liioitteleva. Vaikka mekin olemme suorastaan yrittäneet, niin ei niitä kaikkia millään saa väännettyä mehuksi tai hilloksi. Kyllähän meillä lienee toistakymmentä litraa omenasosetta ja vielä enemmän mehua, mutta eiköhän toinen mokoma omenoita ole tuolla maassa ja kompostissa.

Karviaiset : todella hyvä sato, hilloa pari ämpärillistä. Puna- ja mustaviinimarjoja joitakin mehumaijallisia keitelty. Kirsikkahilloa muutama litra. Vadelmia jonkin verran, mutta uusia versoja enemmän kuin koskaan. Mansikoita pienestä maasta ehkäpä reilu ämpärillinen.

Liekö valtavan omenasadon seurausta, että melkein kaikki luumut, joita oli reilusti, ovat ehtineet tippua maahan. Kaikkiaan ehkä pari litraa syöty.

Sato : 9+


Lopuksi kuvia lokakuisen puutarhan ihmeistä ja ilmiöistä :

Lokakuun 7. päivä ja tomaatit kypysyvät edelleen !

 

 

 

Syysasterit kukkivat nimensä mukaisesti vielä syksyllä.

 

Kalusteista tyhjennetty ja kesäkukaton patio on jotenkin alakuloisen näköinen.

Mutta ensi kesänä sitten uudestaan!

 

Ruusu työntää uusia nuppuja talvea vasten.

 

 

Anopin asterit ja auringonkukat ovat poissa, vain köynnöshortensian tämän

vuotiset taimet jäivät odottelemaan tulevia vuosia.