Tänä syksynä on juhlittu ystävien kesken tavallistakin enemmän. Pimeinä loppukesän öinä grillailtiin porukalla, sitten vietettiin ilta entisten tyttöjen kanssa, nautittiin glögiä ystävien seurassa, kerta jos toinenkin on kahviteltu porukalla ja nyt viimeisimmät kekkerit vietettiin synttäreiden merkeissä.
Juhlia rakastavalle niiden järjestäminen on aina yhtä elähdyttävää. Tarjoilujen ja kattauksen suunnittelu, tarpeiden hankkiminen, leipominen ja valmistelu vie mennessään ja toisinaan täytyy tietoisesti hillitä itseään, ettei tarjoilun määrä tai laatu karkaa ihan kokonaan käsistä. Tosin ei siitä aina taida olla uhkaa, koska tyttäreni totesi entisten tyttöjen iltaa valmistellessamme, että ”voihan sen näinkin tehdä, että ostaa vaan valmiita juustoja ja laittaa ne pöytään”. Itse luulin suunnitelleeni ja panostaneeni tarjoiluun ja esillepanoon, vaikka en ollut omin käsin juustoja kypsyttänytkään .
Itse tehtyä, suunniteltua ja valmisteltua – useimmiten makeaa kahvileipää - täytyy kuitenkin aina olla tarjolla. Kaikkein parasta on, kun pääsee tarjoamaan jotain oman puutarhan tuotteista valmistettua. Sen vuoksi meillä usein käytetäänkin täytekakkujen täytteenä karviaishilloa, puutarhamarjoja tai omenatuotteita. Viimeisimmissä juhlissa saimme nauttia ihanasta kirsikka-kinuskitäytekakusta, joka todella oli viedä kielen mennessään. Kirsikkahilloa keitettiin viime syksynä ensimmäisen kerran, ja mikäli satoa saadaan, keitetään varmasti jatkossakin – se on osoittautunut ihan loistavaksi jogurtin lisäkkeeksi ja leivonnaisiin saa sen avulla hienostunutta aromia.
Myös appelsiinisuklaakakku oli menestys – vaikka appelsiinit eivät oman puutarhan satoa olleetkaan. Se sai alkunsa pari iltaa ennen synttäreitä, kun tyttäreni kanssa mietimme, mitä muuta valkosuklaakakun kuorrutukseen voisi käyttää kuin niitä iänikuisia punaherukoita. Päädyimme appelsiiniin, joka osoittautuikin ihan loistavaksi pariksi valkosuklaamousselle, jota oli vähän ryyditetty tummasuklaarouheella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti