Aurinkoisena lokakuun sunnuntaina tapasin Plantagenissa vanhan tuttavan. Kohteliaana herrasmiehenä hän tiedusteli kuulumisiani, ja yllätyin hieman itsekin vastaustani, ”aurinko paistaa, takakontti on taimia pullollaan, voiko tämän paremmin mennä..” No, ei kai voikaan, mutta ei sitä aina muista, millaiset asiat eniten onnellisuutta lisäävät - yksinkertaiset ja maanläheiset. Vaikka en toki ravintolassa käymistä ja matkusteluakaan kaihda, on silti lähes onnellisuuden huipentuma, kun saa punaisissa Hai-saappaissa tallustella vaahteranlehtimatolla ja laitella pihaa syyskuntoon.
Syksy, vaikkakin on tavallaan haikeaa luopumisen aikaa, on kuitenkin tuulineen, sateineen, kynttilöineen ja shaaleineen lempivuodenaikani. Ulkoalueita voi hyvin koristella syksylläkin, ja pihaa siivotessa työn jälkikin näkyy hyvin (ainakin, kunnes vaahtera pudottaa lisää lehtiä). Valmistautuminen talveen, keräily ja pesän rakentaminen kai tyydyttävät jotain ikiaikaisia viettejä.
Plantagenissa käynti taisi tuottaa vain pari pussia sipuleita, vähän silkkikukkia (niitä tarvitaan talvipesän rakentamiseen) sekä kaktuksen, johon oli liimattu (!!) punaisia olkikukkia päälle, mutta takakontti olikin jo täytetty edellisessä kohteessa, Tirilän Puutarhalla, hortensian, tuivion ja kultapiiskun taimilla. Niitä sitten iltapäivällä istuteltiin, vaahteranlehtiä rapsuteltiin, risuja pilkottiin, jotain romuja siivottiin ja takapihan patiota talvikuntoon ”sisustettiin”. Kynttilät laitettiin palamaan, ilta tuli – ja onni oli siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti