Syksy on ollut ennätyksellisen lämmin - on tietysti kohtuullista, että edes joskus on lämmintä, mutta kuitenkin melko hämmentävää, kun Suomessa on marraskuussa lämpimämpää kuin Juhannuksena. Tänään, marraskuun 2. päivänä on Ahvenanmaalla mitattu 13,3 lämpöastetta - ja kuinka me kesäkuussa odotimmekaan, että lämpömittarin lukema olisi radikaalisti heilahtanut yli kymmenen asteen.
Luonnolle tuo epätavanomaiseen vuodenaikaan sijoittuva lämmin ja kuiva sää ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta itse en lainkaan kaipaa sadetta ja kylmyyttä - veikkaan, että ennen toukokuuta sellaistakin säätä vielä saadaan riittämiin. Ja mikäli paria edelliskesää muistelee, niin saadaan tuota vielä toukokuun jälkeenkin.
Kesäkukat kukkivat vielä ruukuissaan ja syksyn kanervat kukoistavat edellisvuotisten murattien joukossa. Istutin Plantagenin ohjeiden innoittamana kevääksi sipulikukkia kolmeen suureen ruukkuun. Vaikka en ole niitä kastellut lainkaan, olivat sipulit kasvattaneet alleen paksut juuristot, jotka olivat työntäneet sipulit mullan pinnalle näkyviin. On siinä pupulle houkutusta! No, painelin niitä takaisin mullan pimentoon ja toivon niiden pysyvän siellä, kunnes kevätaurinko alkaa lämmittää ja aloitan ruukkujen kastelun.
Melkoisen määrän sipuleita istutin myös uuteen perennapenkkiin. Toivottavasti ne eivät intoudu sieltä lämpimän sään innoittamina kasvamaan.
Jotenkin syksyn pitkittyminen on antanut turhan paljon aikaa myös pihan syystöille - ja kuinka ollakaan ne ovat osittain tekemättä. Haravoin jo kertaalleen valtavat määrät vaahteranlehtiä, mutta piha näyttää siltä, ettei taloudessamme olisi haravaa lainkaan - tai ainakaan osattaisi sen käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti