Fiskarsissa nautimme päiväkahvit PetriS Chocolate Roomissa ja valitsimme ilmeisesti vähän huonosti, koska saimme eteemme maailman huonoimmat lattet ja melko tavanomaista Kirsikkaista Schwartzwaldin kakkua. Kahvila oli kuitenkin suklaavalikoimineen ehdottomasti vierailun arvoinen.
Turusta olimme varanneet huoneen Radisson Blu Marina Palcesta ja nautimme pikaisen, mutta erinomaisen, päivällisen hotellin ravintolassa ennen Sunrise Avenuen mahtavan hienoa keikkaa Dbtl-festareilla. Bändi piti tunnelman teltan katossa koko puolitoistatuntisen konsertin ajan.
Ahvenanmaalla oli tarkoitus tutustua ympäristöön polkupyörän selässä. Saapumispäivänä kuljeskelimme kuitenkin jalkaisin katsemassa Maarianhaminaa. Ensin suunnistimme Bagarstugaan, vanhassa puutalossa sijaitsevaan maalaisromanttiseen kahvilaan, jossa kaikki vanhat kahvikupit olivat eri paria ja leivonnaiset omaa tuotantoa. Kanelipullat olivat pehmeitä ja herkullisia, tunnelma sisäpihalla mutkaton ja rento.
Illallista söimmekin vähän vähemmän rennossa ilmapiirissä, kun valitsimme ruokapaikaksi ravintolalaiva F.P. von Knorringin. Ravintola oli melko hieno, vieraat ja hintataso sen mukaiset. Alkuruokana söimme siianmätibliniä ja vihreää salaattia, pääruoaksi paistettua lohta ja pippuripihviä. Ruoka oli herkullista, ja tunnelmaa kevensi, kun ruotsalainen herraseurue intoutui juomalauluja laulamaan.
Jälkiruokana oli pakko tyytyä pelkkään kahviin, olimme maistuvan aterian jälkeen jo turhankin kylläisiä.
Torstaiaamu valkeni pilvisenä, ja sadekin vaikutti melko todennäköiseltä. Pakkasimme reppuun vaihtovaatetta - sen verran optimistisia kuitenkin olimme, että ihan vedenpitävää ei päälle puettu - ja noudimme pyörät vuokraamosta. Pyöräilyreittikartta olisi varmasti ollut ihan turhaa varmistelua, olihan noita välineitä, joilla navigoida. Päämääränämme oli Kastelholma noin 20 kilometrin päässä, ja siellä sijaitseva Michael Bjöklundin Smakby - ei siis mikään vanha raunio.
Melko pian lähtömme jälkeen kävi selväksi, ettei navigaattori tuntenut pyöräteitä, eikä siitä siten ollut meille juurikaan hyötyä. Samoihin aikoihin taisi alkaa sataa vettä. Seurasimme summittaisesti päätietä, mikä johti siihen, että aika ajoin pyöräilimme märän valtatien varressa ja lujaa ohitsemme ajavat autot roiskuttivat vettä päällemme. Olimme tosin tuossa vaiheessa jo niin märkiä, ettei tuolla sen suhteen ollut mitään merkitystä.
Päästyämme vihdoin perille Smakbyhyn ripustimme märät vaatteemme naulakkoon ja kaivoimme repusta kuivat ylle (ne vedenpitävät).
Smakby on Ahvenanmaalaisen huippukokin, Michael Björklundin, Kastelholman linnan läheisyyteen rakentama makukylä, jossa sijaisee kahvila, ravintola, tilakauppa, tislaamo sekä kokous- ja juhlatilat. Nautimme tuolla lounaaksi lihapullia ja muusia, sekä savustettua ahventa ja kampelaa. Energiaa paluumatkalle saimme vielä jälkkäriksi syömästämme ahvenanmaan pannukakusta, joka oli vuorattu kermavaahdolla.
Hyvä ruoka, parempi mieli. Näillä jaksettiin takaisin Maarianhaminaan, vaikka matkalle sattui vielä rengasrikko ja keskivahva sadekuuro. Yhteensä kilometrejä kertyi mutkineen viitisenkymmentä - riittävä päivämatka viisikymppisille.
