Pimeyden vastapainoksi

Marraskuun kavalaa, kaikkialle ulottuvaa
hämärää vastaan on välttämätöntä puolustautua.

Syöminen on helpoin, joskaan ei pidemmän päälle
ehkä järkevin, keino selviytyä joulukuun puolelle.

Juustotarjotin, glögimuki, kotona leivottu
foccacia, tai ihan kotoinen pannupizza -
nautittuna yhdessä.

Ehdottomasti mielenkiintoisin lukukokemus
pitkään aikaan - 600 sivua nykyhistoriaa.
Persoonana Steve Jobs oli ristiriitainen,
mutta hänen merkitystään suurena
teknologiavaikuttajana ei voine kiistää.

Puolisollani on oma -
joskin melko oikeansuuntainen käsitys
siitä, kuinka vaimoa piristetään marraskuussa.

Kynttilät sytytetään kotiin palatessa joskus
jopa ennen päällysvaatteiden riisumista.

Mökkisaunan tunnelmassa ei
marraskuun pimeys ahdista
- eikä mikään mukaan.

Syystyöt tehtynä?

Syksy on ollut ennätyksellisen lämmin - on tietysti kohtuullista, että edes joskus on lämmintä, mutta kuitenkin melko hämmentävää, kun Suomessa on marraskuussa lämpimämpää kuin Juhannuksena. Tänään, marraskuun 2. päivänä on Ahvenanmaalla mitattu 13,3 lämpöastetta - ja kuinka me kesäkuussa odotimmekaan, että lämpömittarin lukema olisi radikaalisti heilahtanut yli kymmenen asteen.

Luonnolle tuo epätavanomaiseen vuodenaikaan sijoittuva lämmin ja kuiva sää ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta itse en lainkaan kaipaa sadetta ja kylmyyttä - veikkaan, että ennen toukokuuta sellaistakin säätä vielä saadaan riittämiin. Ja mikäli paria edelliskesää muistelee, niin saadaan tuota vielä toukokuun jälkeenkin.

Kesäkukat kukkivat vielä ruukuissaan ja syksyn kanervat kukoistavat edellisvuotisten murattien joukossa. Istutin Plantagenin ohjeiden innoittamana kevääksi sipulikukkia kolmeen suureen ruukkuun. Vaikka en ole niitä kastellut lainkaan, olivat sipulit kasvattaneet alleen paksut juuristot, jotka olivat työntäneet sipulit mullan pinnalle näkyviin. On siinä pupulle houkutusta! No, painelin niitä takaisin mullan pimentoon ja toivon niiden pysyvän siellä, kunnes kevätaurinko alkaa lämmittää ja aloitan ruukkujen kastelun. 

Melkoisen määrän sipuleita istutin myös uuteen perennapenkkiin. Toivottavasti ne eivät intoudu sieltä lämpimän sään innoittamina kasvamaan.

Jotenkin syksyn pitkittyminen on antanut turhan paljon aikaa myös pihan syystöille - ja kuinka ollakaan ne ovat osittain tekemättä. Haravoin jo kertaalleen valtavat määrät vaahteranlehtiä, mutta piha näyttää siltä, ettei taloudessamme olisi haravaa lainkaan - tai ainakaan osattaisi sen käyttöä.

Äidin synttärit

Päätettiin sisarusten kesken järjestää
äidille 70-vuotissynttärit meillä kotona.

Äidin mielipide otettiin mahdollisuuksien mukaan
huomioon kutsuttavien ja tarjottavien suunnittelussa -
tietty luomisvapaus kuitenkin säilytettiin.

Tarpeet olivat alkuperäiseen
ruokalistaan verrattuna hiukan
kansainvälistyneet,

Olihan Isoäidin salaatin raaka-aineet
 kuitenkin säilyneet ennallaan.

Tricolore-pasta olisi selvästi
halunnut kakkupöytään,
mutta sekoitettiin kuitenkin pastasalaatiksi.

 Karjalanpiirakat korvattiin
foccacialla, jonka taikina
pääsi aamun tohinassa pikkaisen
karkuun..

Päivän kauneimmat kampaukset
loihti Parturi-Kampaamo Tuija.

Pienet kädet ahkeroivat
kahvipöydän parissa sillä välin, 
kun

Isot keskittyivät päivän
haasteisiin.


Keskittyminen ja huolelliset valmistelut
palkittiin - hauska päivä vietettiin,
onnittelulaulu laulettiin,
ja onnellisena äiti illalla kotiin palautettiin.

Jotain oleellista Madridista

Tuli sitten käytyä vihollisen päämäjassa.

Sanotaan heti alkuun, että ei ollut niin hieno kuin Camp Nou. Ihan hieno, toki, mutta ei yhtä hieno. Ehkä jopa modernimpi, mutta henki puuttui. Vähän samaan tapaan kuin vertaisi Ronaldoa Messiin.

Ohessa hieman kuvia paikan päältä:

Tältä se näytti ylempää...

Ja tältä nurmen pinnasta.

Ilmeisesti pelaajien lukutaito ei yllä jalkapallotaitojen tasolle, kun pelkät nimet ei riitä oman pukukaapin löytämiseen;  tarvitaan oikein kuvatkin. Tällaisia tuntemattomia potkupalloilijoita siellä viettää aikaansa :

Ja jos et tiedä miltä miljonäärien p****huussi näyttää, niin tältä. Ei kummonen.

Tästä mennään kentälle (Barcelonassa paljon hienompi...)

Pääsin sentään jalkapallourallani Real Madridin vaihtopenkille!

Ja sitten lehdistötilaisuudessa kootut
selitykset miksi taas hävittiin.

Ja silti mestarien kanssa kaveeraamaan...

Nooh, oli se aika hieno...

Nuotsaari harmaalla tuunattuna

Parin kesän aikana on Nuotsaaren rakennukset käsitelty

harmaiksi, kulkuväyliä katettu puulla ja ympäristöä 

raivattu meidän näköiseksi. 

Suurella sydämellä, 

välillä enemmän innolla kuin taidolla,

on tätä tehty.

Lopputulos on mieleinen -

lähtötilanne löytyy parin vuoden takaisista bloggauksista.

Nuotsaaren tunnelmaa

Valkoista

Jääräpäisesti olen vastustanut kaikenmaailman Huviloiden ja Huussien sisustusammattilaisten ohjetta maalata mökin kaikki sisäpinnat valkoisiksi. Koska aion suojella mökkimme satavuotisia hirsiä maalilta jatkossakin, täytyi sisustuksen ilmeen raikastamiseksi käyttää pehmeämpiä keinoja - siis maalata valkoiseksi irtaimistoa, joka meidän tapauksessamme ei ole vanhaa, eikä tosiaan arvokasta.

Kuistin penkkeinä toimivat säilytyslaatikot kätkevät
 sisäänsä niin suuren määrän tarpeellista tavaraa,
että ne saivat jäädä sijoillensa
 valkoisella Helmi-kalustemaalilla uudistettuina.

Tässä puulaatikossa lienee aiemmin säilytetty polttopuita.
Maalasin myös sen kalustemaalilla ja sijoitin tupaan
 sängyn viereen laskutasoksi.

 Erityisen hyvin sen päälle sopii kirja ja suklaalevy.

Kuistin pirttipöydän uuden kannen käsittelin Osmo Colorin
puuvahalla, sävy Lumi. Uudesta, vaaleasta haapalankusta
 tuli tosi kauniinsävyinen kertakäsittelyllä,
mutta luultavasti tuo vaatii vielä
 toisen käsittelyn pysyäkseen siistinä käytössä.

Tuvan kellastunut pirtinpöytä ryhmä vaihdettiin
 valkoiseen ruokailuryhmään. 

Vanha puulaatikko -
 uudessa asussaan paikoillaan.

Kuistin uudistettu pöytä,
jalkaosan maalasimme valkoiseksi. 

Puusepän hommissa

Raisa oli sitä mieltä, että kuistimme ruokapöydän virkaa toimittava pirttipöytämme ei ollut tarpeeksi iso vieraidemme ruokkimistarpeita ajatellen. Jotain tartteis tehdä!

Mökkinaapuri Pekka oli keväällä esitellyt sahansa tuotoksia, joiden joukossa oli jos jonkin näköistä lautatavaraa. Joskohan sieltä saisi apuja tähän? Puhelin käteen ja tiedustelemaan. Ja löytyihän sieltä. Pekka höyläsi ja pätki meille 5 kappaletta 165 senttisiä ja 15 senttiä leveitä haapalautoja, joista uuden ja isomman kannen saisi tehtyä.

Tässä ne laudat pahaa-aavistamattomina odottelevat,
että ruuvit lävistävät ne. Maassa korotuspalojen aihiot.

Pöytä oli myös hieman matala, joten toive oli, että sitä samalla korotettaisiin.
Laitoin 5*5 cm riman vanhan rungon korotukseksi ja sahasin ne yhdessä rungon kanssa muotoon. Riman kylkeen kiinnitin listan, jonka läpi pääsi alakautta sitten kiinnittämään kansilaudat.

Korotuspala päälle ja kiinnityslista kylkeen.

Kannen kiinnitys tapahtui siten, että laudat laitettiin "selälleen" lattialle, runko päälle ja vaimo painoksi. Tämän jälkeen porakoneella ruuvit kiinni. Viimeistelynä käsisirkkelillä päät suoraksi ja tasohiomakoneella kulmien pyöristys sekä pinnan hionta. Tämä pöydän teko oli muuten aivan loistava syy hankkia oma sirkkeli...

Viimeistelyn hoiti Raisa maalaamalla rungon valkoiseksi ja vahaamalla kannen Osmocolorin vahalla sävy "Lumi".

Ja ihan käyttökelpoinenhan siitä taisi tulla, ainakin Raisa oli aidolta vaikuttavasti tyytyväisen näköinen.