Elokuussa

Helteiden hellitettyä saapuivat sateet, eikä
puutarhatyöt edelleenkään edistyneet ihan suunnitellusti.
Sato kuitenkin kypsyy omaa tahtiaan ja suorastaan
pakottaa säilöntähommiin.
Omenapuut notkuvat suuren sadon painosta
ja tuntuisi suorastaan vääryydeltä jättää
herkulliset hedelmät käyttämättä.

Säilöimme siis karviaset hillopurkkiin ja
omenat mehuksi ja soseiksi. Omenasadossa
tosin riittää työstettävää vielä pidemmäksikin
aikaa, mutta on ainakin aloitettu.

Näitä ei onneksi säilöä tarvitse. Kasvihuoneesta
noudetut, tuoreet tomaatit ja kurkut tekevät välittömästi
kauppansa.

Kaikki sattumanvaraisesti valitut tomaattilajikkeet
ovat viihtyneet isännän hellässä huomassa ja tuottavat
runsaan sadon. Joukosta erottuu herkullisen makea,
pieniä hedelmiä tuottava Black Cherry, joka on
kerrassaan mainio lajike sellaisenaan naposteltavaksi.

Huvila ja huussi

Huussi meillä on, mutta huvila on melkoista liioittelua. Oman saaren ostaminen on kuitenkin lisännyt entisestään intohimoani erilaisia mökkien ja asuntojen tuunausohjelmia kohtaan. Koko talven tillitin teeveestä kaikki kohdalle osuneet sisustusohjelmat ja yritin imeä niistä hienoja vaikutteita itseeni.

Olen oppinut noista ohjelmista kaksi asiaa. Ensimmäinen, ja ehdottomasti Huvilaa ja Huussia leimaavin ilmiö, on kaikkien mahdollisten sisätilojen puupintojen maalaaminen valkoisiksi, tai vähimmilläänkin harmaiksi, saunassa tietty mustaksi. Hienoinkaan vanha hirsipinta ei ole turvassa Anitan suurelta siveltimeltä.

Valkoiseksi maalaamisen ehdottoman tärkeyden olen sisäistänyt niin vahvasti, että huomaan suorastaan puolustelevani tuttavillemme, miksi olen päättänyt säästää sata vuotiaat hirret niiden alkuperäisessä asussaan tai miksen aio maalata hienoa lankkulattiaamme harmaaksi.

Sain hiukan helpotusta sisäiseen tuskaani, kun huomasin, että pari kertaa ohjelmasarjan aikana kuitenkin säästettiin seinien väri, ja huvilan sisäilme raikastettiin valkoisilla tekstiileillä ja ikkunanpuitteilla. Tähän minäkin taipuisin - ja saisin ehkä sisäisen rauhan, voisin ehkä jopa lopettaa selittelyt. Siispä lähetin (taas kerran) puolison maalikauppaan. Lapussa luki "Pika-Teho, sävy Kalla".

Kuvat puhukoot puolestaan, ei ehkä ihan ohjelman tasoa - mutta eihän meillä ole huvilaakaan! Tekstiilit päivitän kunnolla vasta ensi keväänä, talven yli kylmillään olevaan mökkiin ei enää syksyn jo häämöttäessä kannata uusia tekstiilejä veneellä raahata, paluumatkalla ne jo miltei pitäisi tuoda pois.





 

 

Ja se toinen mökintuunausohjelmista mieleen jäänyt asia oli puiset ritilät saunan lattialle -eikä niitäkään tarvita, kun saunaan vaihdetaan kokonaan uusi lattia.

Aitta ja muita maalaushommia

Kylmä ja sateinen alkukesä ei oikein kovasti
innostanut auringonottoon, joten jäi hyvin aikaa tehdä
hullun lailla hommia mökillä. Kun kesä sitten jatkui
aurinkoisena ja helteisenä, olimme jo tehneet valtaosan
ensimmäisen kesän projekteista ja samalla vauhdilla
jatkoimmekin tulevillekin kesille suunniteltuja tehtäviä.

Aloitin siis aitan ulkomaalauksen - ihan itse -
tästä julkisivusta.

Lopulta en sitten ihan itse maalannutkaan
aittaa loppuun, mutta isännän ja hänen sisarensa
yhteistyönä
 aitta on saanut jo lähes kokonaan uuden,
harmaan maalipinnan.

Sillä aikaa, kun toiset maalasivat aitan
seiniä korkeuksissa, näpertelin itse uuden
pation kaiteiden parissa. Nekin saivat
turpeen sävyn ja maastoutuvat Saimaalta
päin katsottuna hienosti maisemaan.

Käsittelin luonnonväriset köysikaiteetkin Valtti Colorilla.

Se oli tosi hidasta hommaa,
kun jokainen kierre piti käsitellä erikseen,
eikä maalipensseli juuri tuolla pinnalla luista,
mutta lopputulos palkitsee vaivan.

Valoa saunaan!

Jostain syntyi ajatus, että saunan sisempi ovi voisi olla lasia, tai ainakin olla ikkunallinen.

Siinä sitten pohdiskelin (vaimoa luonnollisesti konsultoiden), että kokolasiovi olisi ehkä liian moderni ympäristöön nähden. Yksi vaihtoehto olisi tietysti tehdä olemassa olevaan umpioveen yläosaan ikkunaruutu.

Ratkaisun toi tietysti Tori.fi, tuo kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman runsaudensarvi! Siellä nimittäin oli myytävänä uusi kolmi-ikkunainen ovi karmeineen, hinta ruhtinaalliset 30 euroa. Koska leveys oli oikea, niin kaupat syntyivät ja ovi haettiin Äitsaaresta matkalla mökille.

Leveys oli oikea, mutta korkeutta oli hieman enemmän kuin edellisellä. Siispä saha käteen ja yksi hirsi poikki, niin johan mahtui! Sitten päivällä hankkimani karmiruuvit ja vatupassi esiin ja karmien asennukseen. Töissä rakennusalan kouluttajat kertoivat karmien asentamisen olevan todella vaikeaa. Hyvä etten tiennyt, sillä muutoin asennus ei olisi onnistunut ongelmitta. Ilmeisesti ensikertalaisen tuuria...

Sitten vain uudet ovenkahvat ja peitelistat ja valmista tuli. Ja kyllä oli ensimmäisellä saunomiskerralla mukavasti valoa ja Saimaa-näkymät. Perinteiseen tyyliin alla kuva.

Kierrätystä Nuotsaarelaisittain, osa 2

Saaren emännän innovatiivisuudella ei ole rajoja. Tällaiselle hieman insinöörille ei todellakaan tule mieleen nähdessään saunan takana rötköttävän vanhan laiturin kulkusillan, että siinä on tuleva pöytä. Vaimolle tuli. Ja pöytä tuli. Tietysti.

Lisäksi saaresta löytyi iäkäs ilmeisesti matonpesupöytä. Siitä saatiin ainekset niin pöydän jalkoihin kuin penkkien kansiksikin.

Joskus sitä on uskomaton munkki. Kun tarvitsin leveää lankkua penkkien päätyihin, niin eikös aitan alta löytynyt lankku, joka oli sentilleen oikean mittainen neljää päätykappaletta varten! Eikä se tuuri siihen loppunut. Penkki tarvitsi rungon. Eikun taas aitan aluksen puuaarreaittaa penkomaan. Ja mikäs se sieltä löytyi: saunan ylijäämähirsi vuodelta 1987. Ja kun sen laittoi kahteen osaan, niin molemmat pätkät olivat taas juuri oikean mittaiset. Ei näin kyllä tavallisesti mikään suju!

Siis koko kalustoon tarvittiin saaren ulkopuolelta vain ruuveja. Kierrätystä jos mikä.

Ja laitetaanhan vielä pari kuvaa, niin näkyy lopputuloskin.

Pöytä : kansi laituria ja jalat matonpesupöytää

Penkki : istuinosa matonpesupöytää, päädyt lankkua ja
runko saunarakennuksen ylijäämähirsi