lauantai 10. toukokuuta 2014

Ystävien kanssa


Kutsuin ystäviä - tai oikeasti
sukulaisia - iltakahville tyttären
sirkusesityksen jälkeen. Myös Kumminsa
Puolasta - vai miten se nyt olikaan -
puol' lasta kummiinsa -
oli perheineen esitystä katsomassa.
 




 
Vieraiden kutsumisessa on se hauska
puoli, että voi rauhassa leipoa
vähän enemmän, kun yleensä
isommalla porukalla leivonnaisilla
on melko hyvä hävikki.

Tällä kertaa leivoin foccaciaa,
puolet leivästä täytin oliiveilla ja
sivelin reilusti valkosipulisella
oliiviöljyllä.

 




Toisen puoliskon leivästä
täytin lempeämmin kirsikkatomaateilla
ja sivelin ihan pelkällä hyvällä oliiviöljyllä.

Leivät kelpasivat vieraille hyvin Bratwurstien
ja salaatin kaverina.

Kahvin kanssa tarjosin Pappilan piirasta,
jota vieraamme kyllä epäilivät vahvasti
Mamman marjapiiraaksi.

Paljon nuo toisiaan kyllä muistuttavatkin,
mutta tällä kertaa piirakan täyte sisälsi
punaherukoiden lisäksi Bulgarian jogurttia
ja valkosuklaata. Ehkä hiukan pehmeämpi
versio tuosta perinteisestä Mamman
marjapiiraasta, mutta ero ei kyllä ollut
ihan niin merkittävä, kuin olisin toivonut.

 



Maanantain pakkasyöksi kasvihuoneeseen
viedyt tomaatintaimet ja ihmekukat
paleltuivat ihan piloille, mutta onneksi
nämä työhuoneen ikkunalaudalle jätetyt
ihmekukat jatkavat iloista kasvamistaan.

Ja niitä tomaatintaimiahan on vielä
kymmenittäin olohuoneen lämmössä
turvassa, joten mitään oikeaa vahinkoa
ei tuo meidän tyhmänrohkea kokeilu
saanut aikaan. 



Iloinen yllätys oli tämä pelargonioiden joukosta
noussut petunia. Tietääkseni kasvi on
yksivuotinen, mutta kuivahtaneen
näköisestä varresta se tuolta pelargoniaruukusta
talven jälkeen nousi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti