Notön kuistilla

Notön kuistilla näytti jotakuinkin tällaiselta, kun ostimme
 mökin viime syyskuussa.

Tai ihan tarkasti ottaen, yllä olevassa kuvassa olin
jo pikkuisen karsinut mökin edellisen omistajan sisustuksia.

 



 

 

Nyt, kun kuistin maalausprojekti on loppusuoralla, näyttää
siellä pikkuisen toisenlaiselle.

Kuisti maalattiin sisäpuolelta ihan kauttaaltaan
kolmella eri harmaan sävyllä sekä kahdella eri valkoisella.

Maalina oli Pika-Teho, joka oli amatöörille tosi helppoa käsitellä,
ei valunut ja peitti sopivasti. Myöskään maalin haju ei
pahemmin haitannut.

Taas tuli todistettua yhteisen tekemisen voima;
Matin edelleen ainoa, ja mielettömän ahkera, sisar
aloitti maalaamalla kaikki ikävimmät ja hankalimmat osat,
kuten kuistin sisäkaton ja korkeat päädyt,

itse jatkoin ikkunanpuitteista ja maalasin osan seinistä
ja ovista toiseen ja kolmanteen kertaan, ja
 



isännälle jätettiin viimeinen, vaan ei suinkaan vähäisin osuus.

Kunhan lattiasta vielä saadaan toinen puoli maalattua, voimme alkaa
 suunnitella päällystettyjen tuolien kuljettamista saareen.

Näiden sävyt sopivat täydellisesti
kuistin uuteen ilmeeseen.

 

 

Pukkasi vielä ne rappusetkin

Kun viimeeksi "patiota pukkasi", niin puuttumaan jäivät muutamat reunalaudat ja rappuset. No, ei puutu enää.

Immolanjärvellä tässä parina viime vuonna jäät tekivät temppunsa laiturille, niin ajattelin välttää sen Nuotsaaressa. Tästä syystä patiolta järveen vievät rappuset ovat irralliset. Ne on kytketty rapuissa olevilla lenkeillä pation rungossa oleviin koukkuihin, joten ne on helppo nostaa syksyllä pois Saimaasta.

Sellaisia yhdistämisheloja ei löytynyt sitten valmiina oikein mistään, kiersin kahdeksan liikettä, joiden tarjonnasta sitten virittelin lopputuloksen.  Ruuviliikkeestä Niskalta löytyi ruostumattomia kiinnityslenkkejä. Toisesta liikkeestä sitten löytyi haponkestävää kierretankoa ja haponkestäviä aluslaattoja ja muttereita. Eipähän ruostu.

Kierretangosta taivutin sellaiset L-koukut, joiden pitkän sivun laitoin pation "otsalankun" läpi porattuun reikään ja mutterilla tiukasti toiselta puolelta kiinni. Rappuihin taas samalla metodilla ne lenkit kiinni. Kun rappujen runko on painekyllästettyä 90*90 liimapuuta, askelmien tuet kakkosnelosta ja itse askelmat 28 mm rallilautaa, niin painoa on sen verran, että kyllä kestää koukuissa lukitsematta.

Täytyy ihmetellen sanoa, että vaikka ratkaisu oli oma, niin silti se toimi!?

Alla kuva loppu lopputuloksesta.

Sitten kun veden lämpö on yli 20 astetta, niin tästä pääsee hyvin järveen!

Patiota pukkaa!

Saaren valtiattaren toive (siis minulle: ehdottomasti toteutettava asia) oli päästä saunasta paljain jaloin ja kävelemättä maalla uimaan.  Siis ei kun suunnittelemaan!

Ensin varmaankin tarvitaan saunan eteen jonkinlainen tasanne.  Kun mitään piirustuksia ei ole, niin siitä vaan paikan päälle mitan kanssa mallailemaan. Tuosta alta näkyy minkä kokoiseksi se muodostui.

Koska rinne vietti kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja vielä muutamaan muuhunkin niiden lisäksi, niin tasojen löytäminen ja rappusten mallaaminen vaati hieman erilaista mallaamista lankkujen ja vatupassin kanssa. Lopputulema oli alatason ja ylätason väliin yksi porras ja kulmaus levennykselle pääsyn helpottamiseksi.

Hyötyliikunnan kannalta oli erityisen onnekasta, että maasto oli täynnä turvetta, juuria ja kiviä. Sai loistavasti voimaharjoittelua kaivaessaan tukipisteille ja rakenteen lankuille tilaa! Tukipisteiden alle kun piti löytää jotain "kovaa", niin kaivuuhommiahan se sitten jokaisen tuen kohdalla tiesi...

Projektijohtaja kävi tekemässä välitarkastuksen ja antoi luvan jatkaa

Jos joku olisi etukäteen sanonut miten ajantarve jakautuu rakenteiden teon ja lautojen kiinnittämisen kanssa, niin en olisi uskonut. Kun viimein oli runko siinä mallissa että kantta pääsi ruuvamaan, niin loppu oli suorastaan nautintoa (ainakin alkuosaan verrattuna).

Ja tässä vaiheessa sitä nyt ollaan. Kansi on valmis rantaan asti. Parilta sivulta puuttuu vielä reunalauta, mutta se on nopeasti viimeistelty, kunhan saan hankittua taas lisää terassiruuveja. Vasta niitä olen noin 750 ruuvaillut...

Seuraava vaihe on tehdä irrotettavat rappuset, jotka
johtavat kannen etureunasta järveen asti

Kasvihuoneemme kalusto löysi uuden
kodin saunapatioltamme

Niin pitää kiirettä..

.. ettei edes bloggaamaan ehdi. Toukokuussa iski ennen näkemätön helleaalto, eikä tee yhtään mieli istua koneelle juttuja kirjoittelemaan, tai tehdä jotain sisähommia.

Sään ja isännän loman edesauttamina  olemme toukokuussa olleet ihan mökkikärpäsen puremia, tai muuten vaan hulluna rampattu kodin, mökin ja työpaikan väliä. Valmista on mökin remontoimisrintamalla saatu aikaan ja siinä sivussa ehditty ystävien kanssa viettää iltaa ja saunoakin.

 

(Kuva: Sini Inkinen)

 

Kotona piti pistää toissailtana ihan hösseliksi, että saimme ukkosten välissä tomaatin, kurkun-ja munakoison taimet kasvihuoneeseen. Vähän siinä ehdin kukkiakin istuttaa ja kesäkurpitsat laitoin jo toiveikkaana kasvimaahan.

 

Lämmin toukokuu on saanut aikaan sen, että taimet venyivät vähän liian lämpimässä ja vähäisessä valossa olohuoneen ikkunalla turhan korkeiksi ja niitä oli jo melko hankala liikutella. Yhden ison kurkun taimen taisin onnistua katkaisemaan, vaikka yritinkin heitä oikein varovasti pidellä.

 

Kasvihuoneesta poistettiin kovin vähäiselle käytölle jäänyt pieni pöytäryhmä. Saimme siitä lisää tilaa taimille, ja hyvät kalusteet mökin saunapatiolle.

 

 

 

Kesäkurpitsat olivat jo alkaneet olohuoneen ikkunalla kukkia, mutta siellä on (onneksi) aika vähän pölyttäjähyönteisiä liikkeellä, joten varsinaista satoa ei vielä ole tiedossa. Nyt pitää vain toivoa, että pakkasyöt olisivat jo takanapäin tältä keväältä.

 



 

 

Ilta ehti jo pimenemään ennen kuin viimeisiä ihmekukkia istutettiin, mutta taisivat nuo kohdalleen osua. Istutin ihmekukkia vähän eri paikkoihin, jotta näkisin, viihtyvätkö ne tontillamme ja mikä olisi niille siellä sopivin paikka.

 

 

 

Ystävien kanssa

Kutsuin ystäviä - tai oikeasti
sukulaisia - iltakahville tyttären
sirkusesityksen jälkeen. Myös Kumminsa
Puolasta - vai miten se nyt olikaan -
puol' lasta kummiinsa -
oli perheineen esitystä katsomassa.
 



 

Vieraiden kutsumisessa on se hauska
puoli, että voi rauhassa leipoa
vähän enemmän, kun yleensä
isommalla porukalla leivonnaisilla
on melko hyvä hävikki.

Tällä kertaa leivoin foccaciaa,
puolet leivästä täytin oliiveilla ja
sivelin reilusti valkosipulisella
oliiviöljyllä.

 



Toisen puoliskon leivästä
täytin lempeämmin kirsikkatomaateilla
ja sivelin ihan pelkällä hyvällä oliiviöljyllä.

Leivät kelpasivat vieraille hyvin Bratwurstien
ja salaatin kaverina.

Kahvin kanssa tarjosin Pappilan piirasta,
jota vieraamme kyllä epäilivät vahvasti
Mamman marjapiiraaksi.

Paljon nuo toisiaan kyllä muistuttavatkin,
mutta tällä kertaa piirakan täyte sisälsi
punaherukoiden lisäksi Bulgarian jogurttia
ja valkosuklaata. Ehkä hiukan pehmeämpi
versio tuosta perinteisestä Mamman
marjapiiraasta, mutta ero ei kyllä ollut
ihan niin merkittävä, kuin olisin toivonut.

 

Maanantain pakkasyöksi kasvihuoneeseen
viedyt tomaatintaimet ja ihmekukat
paleltuivat ihan piloille, mutta onneksi
nämä työhuoneen ikkunalaudalle jätetyt
ihmekukat jatkavat iloista kasvamistaan.

Ja niitä tomaatintaimiahan on vielä
kymmenittäin olohuoneen lämmössä
turvassa, joten mitään oikeaa vahinkoa
ei tuo meidän tyhmänrohkea kokeilu
saanut aikaan. 

Iloinen yllätys oli tämä pelargonioiden joukosta
noussut petunia. Tietääkseni kasvi on
yksivuotinen, mutta kuivahtaneen
näköisestä varresta se tuolta pelargoniaruukusta
talven jälkeen nousi.

Pinotexia pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta!

Nyt en tarkoita sitä, että maalarirouvat saivat roiskeita kasvoilleen ankarassa työntouhussa, en toki. Tänään oli nimittäin nimeltä mainitsematon ainut siskoni saapunut työleirille Nuotsaareen.

Tämä vierailu olikin hänen ensimmäisensä sinne, joten mielenkiinnolla odottelimme niin kommentteja paikasta kuin vinkkejä niin sisustukseen ja väreihinkin.

Nämähän ovat siis todellisia turbonaisia, nämä kaksi. Siinä ei kauaa nokka tuhissut kun oli valtit astioissa ja sudit heiluivat! Ja ennen kuin pois lähdettiin, niin melkein koko mökki oli saanut uuden värin pintaan (Valtti loppui...), paikkoja siivottu ja tulevia suunnitelmia laadittu/uudistettu. Välissä tietenkin laitettu ruoka ja päiväkahvit. Melkoisia leidejä!

Itse siirryin syrjään pois jaloista ja aikani kuluksi aloittelin saunan edustapation ylätason runkorakenteiden tekoa. Siitä sitten enemmän, kunhan lopputulos on valmiina.

Alla vielä muutama kuva mökin värjäyksestä. Täytyy sanoa, että todella tyylikäs sävy tuli, vaikka kuvat eivät aivan sitä pysty kertomaankaan.

Melko helppo oli erottaa, että mikä
kohta oli jo käsitelty!

Työnsankarit itse

Ensimmäiset tomaatit ulos

Koska säämies lupasi
ensi yöksi pakkasta,
oli meidän mielestämme paras hetki
istuttaa ensimmäiset tomaatit
kasvihuoneeseen.

Tomaatintaimet alkavat olla jo
niin pitkiä ja honteloita
(eivät taida ressukat saada olohuoneen
ikkunalla ihan tarpeeksi valoa),
että on jo korkea aika
niiden päästä kasvupaikoilleen.


Täällä kasvihuoneessa riittää valoa,
mutta mitenköhän on lämmön laita?
Onneksi sisälle jäi vielä kymmeniä
taimia siltä varalta, että pakkanen
pääsee panemaan nämä yksilöt matalaksi. 

Lumihiutaleet puolestaan
ovat vielä tosi pieniä,
mutta on niillä lokakuuhun
saakka aikaa täyttää ruukkunsa.

Nuotsaaren Vappu

Nuotsaaressa Vappua vietettiin

suomalaisen työn juhlana -

töitä tehtiin ihan hulluna,

simaa tarjoiltiin sitten vasta iltasella kotona.

 

 

Makuusoppeen tehtiin pieni pätkä uutta lattiaa,
entisen keittiön lattiasta kun puuttui
pala viemärin kohdalta.

Makuusopessa emme toistaiseksi
tarvitse viemäriä, joten aukko tukittiin
ja paikalle rakennettiin lattia.


Hirsiseinät jätämme kaikkialla
mökissä alkuperäiseen asuunsa,
mutta lautaverhoiltuja seiniä
ja tiilimuuria maalasimme valkoiseksi.

Katto-ja lattialistoilla saatiin
nurkat tosi siistin näköisiksi.
 

 

 

 

Tulevasta keittiöstäkin maalasimme

tuttuun "Huvila ja Huussi"-tyyliin

yhden seinän valkoiseksi.

 

 

 

 

Keittiönurkkaus valmiiksi

maalattuna.

 

 

 

 

 

 

 

Pikkuruinen makuusoppi

valmiina.

 

 

 

Keittiön astiakaapin

asennusta varten tehtiin

tosi vakuuttavan näköinen

viritys.

 

Tämä kaappi ei kuitenkaan

ennakko-odotuksista huolimatta

pudonnut tuon telineen päältä,

vaan saatiin kauniisti kiinnitettyä

seinään, ihan suunnitellusti.

 

 

 

Sinne jäi ulkoverhousmaalaus

ilta-aurinkoon kuivamaan..