maanantai 28. huhtikuuta 2014

Keväinen viikonloppu..

..Saaressa on vietetty.

Menomatkalla perjantaina tien poikki loikki jänis pitkäsääri. Raukka oli vielä talviturkissaan, vain vähän ruskeita täpliä siellä täällä - siinä sitä on ketulle paistia kerrakseen.

Rantaan saavuttuamme ihmettelimme naapurin rantametsikköä koristavia sinivuokkoja; sinisiä, violetteja ja ihan vaaleita vuokkoja kasvoi pikku mättäinä suorastaan silmänkantamattomiin.



Saaressa puurrettiin ihan urakalla, mutta alku on joskus vähän hankalaa, eikä kiitosta heti ole odotettavissa. Isäntä oli innoissaan hankkinut remonttia helpottavia sähkötyökaluja. Toimiakseen moitteettomasti ne nimensä mukaisesti  tarvitsevat sähköä. Melkoisesti koeteltiin remonttimiehen hermoja ja jopa olkapäitä, ennen kuin vanha aggregaatti suostui useamman tovin lämmittelyn jälkeen käynnistymään. Siinä vaiheessa oli jo portaiden kansilaudat sahattu käsin - olihan tuossa käsin sahaamisessa ehkä sellainen kiukkua lieventäväkin aspekti.


No, lopulta masiina käynnistyi, ja porakone saatiin pyörimään. Laudat odottivat siis jo valmiiksi sahattuina ja valmista pintaa syntyi ihan silmissä.




Sunnuntaina kotiin lähtiessä olikin uusissa portaissa jo pintaväri kuivumassa. Tosi hyvät niistä tulikin - ehkä joku kerta otetaan kamerakin mukaan ja laitetaan vaikka oikein värikuva.

Sisähommissakin oli vähän takkuinen, tai jopa tukkoinen, alku. Pyyhkäisin innokkaana käsiini saamastani tasoitepurkista soossit seinään. Hieno ja aika vähän tasainen rapatusta seinästä tuli, kuten oli tarkoituskin, mutta olipa nenäkin tukossa ja kurkku alkoi tuntua turvonneelta. Antihistamiini olisi tietty ollut hyvä apu noihin vaivoihin, mutta eipä ollut apua lähellä, kun ei vielä ollut tosi hätäkään. Päätinpä ryhtyäkin sitten keuhkojen tuuletushommiin haravan varressa, ja mökki sai tuulettua läpivedossa seuraavat tunnit. Maalauspuuhiin pääsin sitten vasta sunnuntaina.




Lauantai-iltana saimme nauttia tästä tosi hienosta luonnon taideteoksesta.






Sunnuntaityöllä ei ole lapsuudenkodista saamieni oppien mukaan siunausta. Lieneekö tuo syynä siihen, että maalaushommiin hupeni koko päivä, mutta nyt on viimein makuusoppi listoja vaille valmis. On se aika juhlavaa kantaa sinne sänky sisään, ja laittaa tuoksuvat lakanat sänkyyn ja valkeat pellavaverhot ikkunaan.




maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisenä



Laitettiin pihakalusteet,
ja somisteet paikoilleen.



Syötiin kevään ensimmäiset aamiaiset
ja grilliruoat pihalla. 




Katettiin vieraille
keltaista ja vihreää
- useammankin kerran.

 



Tyhjennettiin kasvihuone,



ja pestiin se. 



Siivottiin risut pihalta,
ja pilkottiin ne. 



Kukkivat krookukset, 



lumikellot, 



ja orvokit pihalla. 

Tuolit kuntoon



Äidin varastoista löytyi
kaksi tällaista viehättävää,
ylimääräistä tuolia, joiden
värimaailma ei kuitenkaan ihan
 mökkimme kuistille sopinut. 


 
Suunnitelmissa oli päällystää
tuolit vaalealla,
yksivärisellä kankaalla,
mutta tämä Vallilan kuosi vei
sittenkin voiton.



En ennen ollut verhoiluhommia
tehnyt, mutta kertahan se on
ensimmäinenkin.

 



Tällainen verhoilu tuoleihin
tuhansien neulanpistojen
jälkeen syntyi.

Kädet ovat neulanreikiä
täynnä ja sormenpäät kovettuneet,
mutta verhoilukangaskin
on tiiviisti tuolien päällä.
 



 
Tuolien käsinojat maalattiin tummanruskeiksi
ja lopputuloksena oli kaksi
somaa, mökin kuistille oivallisesti
sopivaa tuolia.


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pihätöissä pitkästä aikaa!

Kun teimme päätöksen, että saareen ei mennä ennen kuin jäät ovat lähteneet, niin se tarkoittaa painopisteen tilapäistä siirtymistä puutarhaan.

Sunnuntaiaamupäivälle sopivaa hommaa oli pieni möyrintä pihalla. Meillä työnjako oli miesnäkökulmasta mieluisa: rouva teki raskaammat hommat kottikärryjen kanssa ja heikompi sukupuoli sipisteli oksasaksien kanssa omenapuiden kimpussa.

Itse olen mansikkapenkin siistinyt keväisin kevyesti katuharjalla, mutta kun tuo vaimo on sen nyt kaksi kertaa tehnyt, niin lopputulos on paljon, paljon parempi.



Helppohan se on saksilla!



Ja näin söpö siitä sitten tuli.


Itse keskityin omenapuiden leikkaamiseen. Kun viime kesänä ei noita omenoita tullut käytännössä lainkaan, niin oli sitä kasvuvoimaa sitten riittänyt oksien kasvattamiseen liiankin kanssa. Uutta kasvustoa oli ihan älyttömästi pariin nuoreen puuhun ehtinyt viime vuoden aikana kasvaa.




Vaikka kuva ei ihan sitä kerrokaan, niin puu oli täynnä uutta oksaa.



Ja tällainen oli lopputulos


Loppuun vielä maininta, että olen palauttanut puolet miehisyydestäni, ostin katkaisusirkkelin. Se puuttuva puolisko tulee täytettyä, kun vielä hankin sen ensimmäisen moottorisahani...

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Luomisvimma



Keväällä, kun maan valtaa valo,
pään valtaa ihan mahdoton luomisvimma.
Tuota mielenpaloa voi sammutella
vaikka ompeluhommilla.

Missäpä sen paremmin saisi
orastavan luovuuden käyttöön,
kuin tekemällä jotain tyhjästä -
tässä tapauksessa pieniä mekkoja
kaapin perukoilta löytyneistä
tarpeista.
 



Tilkkukaapille siis matka käy.
Tosin edellisistä ompelutöistä
on kulunut vuosikausia, ja pari muuttoa,
ja tilkkuvarastoja
onkin sen vuoksi kovalla kädellä karsittu,
mutta löytyivät sieltä tarpeet
näihin kolmeen pieneen mekkoon.

 



Ja olisihan kangasta löytynyt useampaankin,
mutta, kun ei ole minkäänlaista
aavistusta näiden tekeleiden saamasta
vastaanotosta, niin hillitsin itseni kolmannen
mekon jälkeen.
 




Kaavavarastotkin oli laitettu kierrätykseen,
ja tähän hätään löytyneet mallit
olivat kaikki kapoiselle
tyttöselle melko leveitä.

Kapeaa linjaa piti siten etsiä
enemmän ja vähemmän
keinotekoisin virityksin.

Punaiseen mekkoon tein rusettivyön.


 


Tähän sinikukalliseen mekkoon
laitoin solmittavat nauhat
sivuille. 



Tästä en ollut varma, että
onko lopputulos hassunhauska vai
ainoastaan hassu, mutta
säätövaraa ja kavennusta takakappaleelle
tuo tässä mekossa kuminauharypytys.

Rusetit taisivat olla päivän sana,
kun niitä tuppasi tulemaan
jokaiseen mekkoon -
mutta toisaalta, eipä sille mahda,
sitä saa, mitä kulloinkin tulee..

Toivottavasti ensi viikolla tulee
istuintyynyjä siskon mökille
- niitä varmaan odotetaan Pääsiäiseksi.

 

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Jäiden lähtöä odotellessa

Tämä kevät on ollut erinomaista aikaa näin yli-innokkaan mökkirakentelijan kannalta. Säät ovat olleet hienot, ei lunta estämässä saareen pääsyä, jäät vahvoja, autotallissa tilaa tehdä valmistelevia töitä.

Nuotsaaren ensi kesän projektilistan kärjessä olivat terassin ulkovuorauksen vaihto ja uusien rappusten rakentaminen. Nyt näyttää siltä, että ne saattaisivat vaikka valmistua. Nimittäin sen verran hyvään alkuun näissä on päästy.

Eihän sieltä nyt pysty pois pysyttelemään, vaikka yrittäisi. Ansiotyössä olo on pelkkää loman odottelua, että pääsisi Nuotsaareen rakentamaan. Onneksi tuohon toukokuun puoleen väliin on jo kahden viikon rakennusloma varattuna.

Tilanne on tällä hetkellä se, että ulkovuoraus on ihan pientä viimeistelyä vaille valmis. Se loppuviimeistely voidaan tehdä vasta kun ne raput ovat valmiina. Vanhojen rappujen suurin vika oli se, että ne laskeutuivat suoraan kynnykseltä alaspäin, joka oli hankalaa etenkin pimeällä. Jatkossa tätä huolta ei ole, koska edessä on kaksi metriä tasannetta.  

Raputkin on jo melko hyvällä mallilla. Kuvat varmaan kertovat parhaiten missä mennään, joten siirrytään niihin.



Tästä lähdettiin. Vanhat raput saivat siirtyä tulevien tieltä.



Välillä piti omaksi iloksi sovitella uutta kaidetta ja lankun kanssa
 katsella, että raput olivat samassa tasossa ja vaaterissa.



Tältä runko näyttää saunan suunnasta...


...ja tältä aitan puolelta katseltuna.

Kun jäät ovat lähteneet, niin sitten päästään laittamaan laudat päälle, asentamaan kaiteen alatolpat ja kiinnittämään niin kaiteet kuin etureunan peitoksi laudoitustakin.

Nyt voi sanoa rehellisesti : tuskin maltan odottaa!