Marraskuun puolivälissä

Notön edellinen omistaja oli tehnyt hyvän
uimarannan - mutta valitettavasti väärään paikkaan.
Nyt marraskuussa, alhaisen veden aikaan
oli hyvä aloittaa uuden uimarannan raivaustyöt.

 

Rannan raivauksen lomassa - tai sen sijaan -
voi nauttia tällaisesta marraskuisesta maisemasta.

 

Iltapäivän laskeva aurinko
paistaa saunan läpi.

 

Lopulta se laskee vastarannan puiden taakse. 

Marraskuun iltapäivän aurinko on laskenut,
vene on käännetty,
vähän haikeina jätämme jäähyväiset
Notölle - keväällä tavataan.
 

Kun Notössä syksyn hommat
loppuivat, voidaan taas keskittyä
kotipihan syystöihin.
Pupujen täytyy tulevanakin talvena
hankkia ruokansa muualta..
 



Tyhjennetyt ruukut
odottavat kevättä kasvihuoneessa.
 

Kasvihuoneella on talvellakin
oma tehtävänsä kesäkalusteiden suojana.

 

Vielä marraskuussakin ilahduttaa
tämä keväällä ensimmäisenä
pihalle hankittu orvokki.

Isänpäiväkakkuja

Isänpäivänä leivottiin kakkuja paitsi omalle
isälle (joka ei tosin kakkuun kajonnut - mutta
kyseessä olikin hyvä tekosyy tiramisukakun nauttimiseen
meille muille isäni lähipiirissä).. 

..myös sille isälle, jonka kanssa asumme samassa
taloudessa.

 Kyseinen isä osaa kakkua arvostaa, ja
toivoo yleensä perinteistä mansikka-kermakakkua
tai juustokakkua. Tällä kertaa toiveisiin vastattiin
mangojuustokakulla, jonka kanssa nautimme
makeaa puolukkakastiketta. Kakku maistui ja
kirpeänmakea kastike kruunasi elämyksen.

Pientä potkua olisi kaivannut tuo
tiramisukakkukin, ja päätimmekin kakkuraadissa
(joka siis koostui lähinnä meidän ja sisareni
perheestä), että ensi kerralla vastaavaa kakkua
terästetään aimo lorauksella jotain miestä väkevämpää.
Rommi tai marsalaviini sopinee tuohon
tarkoitukseen.

 

 

Syyspäivä Notössä

Ruotsalaisuuden päivän kunniaksi ristimme saaremme uudelleen

Notöksi - kuulostaahan se ehkä vähän hienommalta ruotsiksi.

Tai ainakin voimme sanoa, ettei ehkä ihan niin kuin St.., mutta

kuitenkin aika hyvin - niin kuin Notössä.

 

 

Notössä tuulee onneksi melkein aina, tuuli vaan ei suostu asettumaan
kuviin, sitä ei saa vangituksi kameraan. Rantaa lyövät valtavat tyrskyt
 näyttävät kuvissa pikkuisilta laineilta, joiden joukkoon on erehdyksessä
 eksynyt vähän vaahtoa.

 

 

 

Tuuli viuhuu koivun oksilla, kieputtaa niitä ja antaa kyytiä
viimeisille keltaisille lehdille. Kun maahan pudonneita
lehtiä vähän nostaa haravalla, tuulenpuuska kuljettaa ne
saaresta pois, kuin luonnon oma jättimäinen lehtipuhallin.

 

 

 

 

Kaislikko suhisee tuulessa, selältä vyöryvät aallot
hidastavat kohisten vauhtinsa rantakivikkoon.



Savun tuoksu, tulen lämpö ja rätinä; tässä
hommassa mieli lepää ja ajatus kirkastuu -
ellei se sitten hämärry liiasta savun haistelusta.