Jotain oleellista Barcelonasta

Raisa tuossa alla kirjoittaa kaiken maailman jonnin joutavasta, kuten jostain Gaudista ja muista nevöhöödeistä. Tästä syystä minun kontolleni jää kertoa ainoasta asiasta, jolla oikeasti on jotain merkitystä. Ja kun Barcelonasta on kyse, niin se on tietysti - jalkapallo.

Mikä uskomaton tekijä FC Barcelona tuossa kaupungissa onkaan! Et voi liikkua missään törmäämättä tämän seuran pelipaitoihin, väreihin yms. Asuntojen parvekkeilla roikkuu joukkueen lippuja, niiltä löytyy pelipaitaan puettuja aaseja ?!?! ja muuta aivan kummallista.

Mutta yhtä kaikki, sain mahdollisuuden tutustua tämän seuran pyhättöön, Camp Nou  -stadioniin ja sen yhteydessä oleviin museoon ja megastoreen. Lähes uskonnollinen kokemus, joka on vahvasti sanottu näin epäuskonnolliselta henkilöltä.

Sain kulkea samaa käytävää kuin nämä aikamme gladiaattorit saapuessaan areenalle kaiuttimista kuuluessa mahtava yleisön pauhu, se sama, joka pelaajiakin odottaa viimeiset raput ylös noustessa... En pysty enää jatkamaan, ääneni pettää yhdessä sormien kanssa, kuvat puhukoon puolestaan...

Tätä käytävää pitkin pelaajat saapuvat areenalle

Messi.

Tällaisia ja vastaavia näkyi paljon

FC Barcelona, enemmän kuin seura

Barcelona

 

Paettiin syksyn pimeyttä
Barcelonaan ja löydettiin.. 

 

 

 

.. keskeneräisyyttä..
 

.. hienoja ostoskeskuksia..


 

.. Gaudia..
 

.. lisää Gaudia..
 

.. lukuisia metroasemia.. 

.. sitten vähän Gaudia..
 

.. välillä pehmoinen peti
tunnelmallisessa hotellissa.. 

.. kiviä kengässä.. 

.. vähän enemmän yritystä..
 

.. ihana sää, ja lisää Gaudia.

 

Liian lyhyt kesä

Perimätiedon mukaan Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Kulunutta kesää ei ainakaan noin voi kuvata; kesä oli ihana, pitkä ja lämmin. No, ehkä jossain suhteessa niinkin, mutta meidän tomaatit ja paprikat olisivat kyllä vaatineet vielä lisää lämpimiä, aurinkoisia päiviä. Keräsimme satoja tomaatinraakileita talteen kypsymisen toivossa ja lisäksi nostimme kaksi paprikaa olohuoneen ikkunalaudalle kasvamaan. Näistä saadaan kuitenkin oletettavasti hiukan aiemmin satoa kuin viimevuotisesta paprikasta, jonka kitkerää ainokaista saimme nauttia helmikuussa.

 Näistä voisi tehdä
vaikka paistettuja
vihreitä tomaatteja..

.. tai säilöttyjä
vihreitä tomaatteja.

Oikeastihan noista vihreistä tomaateista
ei ilmeisesti voi tehdä mitään syötävää, ainakin
kannatta ensin lukea Eviran ohje aiheesta.
 

 

Nämä ovat ihanan
makeita, ja mikä parasta
ihan punaisia,
paprikoita. 

Ystävältä saadut
synttärikukat
ilahduttavat jo toista
viikkoa olohuoneen pöydällä. 

Vaahteranlehtiä

Jos kuka ei ole vaahteranlehtiä pihallaan viljellyt, ei hän voi tietää, kuinka paljon iloa ja onnea kymmenen kärryllistä vaahteranlehtiä tuottaa. Kun pihamaasta saa haravoitua hädin tuskin kymmenesosan ja vaahteranlehtikasa kasvaa jo siinä vaiheessa polvenkorkuisena, voisi kuvitella tuon tuottavan jonkin asteista ahdistusta, jopa ärtymystä.

Vaan ei, sateisten, kylmien päivien ja öiden jälkeen kun koittaa kirkkaampi päivä, pimeys ja harmaus väistyy, on aika kiiruhtaa haravan ja kottikärryjen kera vaahteranlehtikasaan. Siinä saa syksy kyytiä. Lehtiä pihalta haravoidessaan voi todella nähdä työnsä jäljen ja tuntea onnistumisen iloa, kun yhtenäisen lehtimaton alta paljastuu vielä tuoreena vihertävä ruoho. Lehtikasa kasvaa samaa tahtia vihreän alueen kanssa. Kottikärrytkin näyttävät tosi pieniltä nopeasti karttuvan lehtikasan vierellä.

Haravoimisessa ei tarvitse hallita mitään erityistä tekniikkaa, eikä omistaa kummempia välineitä, kun voi jo tuntea itsensä tosiosaajaksi. Lehtikasan kasvamista vahvempaa todistusta kun tuosta hommasta ei tarvita. Ajatukset karkaavat omille teilleen, ja koko päivän töitä tehnyt pää saa tarvitsemansa vapaahetken samaan aikaan, kun raitis ilma ravitsee väsyneitä aivoja. Puutarhaverkkarit eivät turhia purista ja kehokin vain vahvistuu työtä tehdessään. Taitaa se kohta olla kaunis ja nuorikin.