Raisan saapuessa töistä kotiin olin sattumalta pihalla vastassa. Siinä ensimmäisiä sanoja vaihtaessamme huomioni kiinnitti suuri ja tumma perhonen. Luulin sitä haapaperhosnaaraaksi, mutta sen pysähtyessä parin metrin korkeuteen vaahteran lehville havaitsin erehtyneeni.
Ei muuta kuin vaimo vahtiin ja itse autotallin hyllyn päältä perhoshaavia etsimään! No, eihän se ymmärtämätön hyönteisraukka ollut mihinkään lähtenyt, joten sain sen helposti haavilla napattua. Sitten lasipurkki esiin ja sekaan hyllyltä löytyneellä etikkaeetterillä (parasta ennen 2004) höystetty paperituppo, perhonen sekaan ja kuolemanselli oli valmis.
Kyseessähän oli suurikokoinen häiveperhosen naaras. En ollut sitä ensin tunnistanut, koska se oli niin harmaan ruskea kuluneisuutensa johdosta, eikä häiveperhosen sinistä "häivettä" näkynyt. Kun en nääs muistanut, että vain koiraalla se sinisyys esiintyy... Mutta kun sai perhoskirjan esiin, niin tunnistaminen oli hyvin helppoa.
 |
Hieno perhoskesä sai jatkoa häiveperhosen muodossa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti