Viime viikonloppuna aurinko pilkisti pikkuisen hetken ajan ja maalasi maailman pakkaslumen kanssa timanttien peittoon. Tuossa hetken hohteessa saattoi jo tunnistaa häiveen valoisammasta ajasta – keväästä. Aamulla TV:n sääohjelmassa meteorologi vahvisti muistikuvani siitä, että tähän aikaan vuodesta päivä pitenee etelässä puoli tuntia viikossa.
Päivän piteneminen ja valon lisääntyminen herättää talviuniaan nukkuvan pikku puutarhurin sisälläni. Taimikasvatusta ajatellen talomme on aikoinaan rakennettu ihan väärään suuntaan, ja nyt toivoisinkin, että sitä voisi kääntää tuollaisen 90 astetta keskipäivän auringon suuntaan. Jos tuo ei onnistu, täytynee aloitella taimien kasvatusta olohuoneen ikkunalla. Ikkunalautojen puuttuessa erilaisia viritelmiä ikkunan eteen on jo suunnitteilla. Aika näyttää, millaisen virityksen (vai hirvityksen) saamme aikaiseksi.
Myös kasvihuoneen piirustuksiin olisi jo korkea aika paneutua. Mitat ja tarpeet on syksyllä kartoitettu summittaisesti, sijaintikin on karkealla tasolla päätetty, mutta lopulliset suunnitelmat ja tekninen toteutus vielä puuttuvat. Nyt on hyvä aika tutkiskella eri vaihtoehtoja ja fiilistellä
Viime kesäinen paprika olohuoneen ikkunalla alkaa pian olla korjattavassa kunnossa, ja voimme joku päivä nauttia tuon 5cm pituisen, punaisen paprikan, vaikka perheen kesken päivälliseksi. Täytettynä se kuulemma maistuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti