Lokakuun puolivälin jälkeen

Viime viikonloppuna istutettiin
pari uutta syyshortensiaa.



Toinen istutetuista oli tämä tosi
ihana limenvihreä.
 

Tänäkin viikonloppuna
 tehtiin pihahommia,
Espoosta asti saatiin vahvistuksia.
 

Oliskohan kannattanut
harventaa porkkanapenkki?
 

Alppiruusut saivat
omat kotinsa
- tiipiissähän ne vissiin asuvat?

 

Ja puputkin saivat omat
haasteensa -
näiden ei tosin ole
tarkoitus olla niiden koteja.

 

Meidän hillot
ansaitsevat varmasti
arvoisensa esillepanon.

Onnenpäivä

Aurinkoisena lokakuun sunnuntaina tapasin Plantagenissa vanhan tuttavan. Kohteliaana herrasmiehenä hän tiedusteli kuulumisiani, ja yllätyin hieman itsekin vastaustani, ”aurinko paistaa, takakontti on taimia pullollaan, voiko tämän paremmin mennä..” No, ei kai voikaan, mutta ei sitä aina muista, millaiset asiat eniten onnellisuutta lisäävät - yksinkertaiset ja maanläheiset. Vaikka en toki ravintolassa käymistä ja matkusteluakaan kaihda, on silti lähes onnellisuuden huipentuma, kun saa punaisissa Hai-saappaissa tallustella vaahteranlehtimatolla ja laitella pihaa syyskuntoon.

Syksy, vaikkakin on tavallaan haikeaa luopumisen aikaa, on kuitenkin tuulineen, sateineen, kynttilöineen ja shaaleineen lempivuodenaikani. Ulkoalueita voi hyvin koristella syksylläkin, ja pihaa siivotessa työn jälkikin näkyy hyvin (ainakin, kunnes vaahtera pudottaa lisää lehtiä). Valmistautuminen talveen, keräily ja pesän rakentaminen kai tyydyttävät jotain ikiaikaisia viettejä.

Plantagenissa käynti taisi tuottaa vain pari pussia sipuleita, vähän silkkikukkia (niitä tarvitaan talvipesän rakentamiseen) sekä kaktuksen, johon oli liimattu (!!) punaisia olkikukkia päälle, mutta takakontti olikin jo täytetty edellisessä kohteessa, Tirilän Puutarhalla, hortensian, tuivion ja kultapiiskun taimilla. Niitä sitten iltapäivällä istuteltiin, vaahteranlehtiä rapsuteltiin, risuja pilkottiin, jotain romuja siivottiin ja takapihan patiota talvikuntoon ”sisustettiin”. Kynttilät laitettiin palamaan, ilta tuli – ja onni oli siinä.

Vielä tänä syksynä

Ajattelimme tehdä kauden viimeisen (?) hankintareissun puutarhamyymälöihin, Plantageniin ja Tirilän Puutarhaan sunnuntaina. Aikeissa on hankkia vielä joitain pensaita, perennoja ja kukkasipuleita alennusmyynneistä.

Olisi mukavaa, jos löytäisimme 2-3 syyshortensiaa täydentämään etupihan uutta istutusaluetta ja samalle alueelle kitukasvuisten puksipuiden tilalle pari angervoa. Tosin samassa istutuksessa on jo useita muitakin angervoja, mutta ne tuntuvat siinä sukulaistensa kesken viihtyvän, joten hommataan heille lisää seuraa.

Perennoista tekisi mieleni kultapiiskuja. Ne voisi sijoittaa vaikka ihan tontin laitamille, tämänhetkisiin kukkapenkkeihin ne ovat vähän turhan korkeita (paitsi ehkä nauhuspenkin reunaan?), mutta niitä olisi mukava kerätä maljakkoon näin loppusyksyllä, kun muut kukat ovat jo lakastuneet.

Sipulikukkia ei ihmisellä voi koskaan olla liikaa. Kevään ensimmäiset kukkijat jaksavat ilahduttaa joka kevät yhtälailla. Joten kukkasipuleita taas varmasti ostosten joukkoon eksyy.

Ja ne kitukasvuiset puksipuut voisi yrittää talvettaa ruukuissa kellarissa ja katsoa kevään tullen, onko niistä mihinkään. Eiköhän tontiltamme niillekin vielä joku paikka löytyisi.

Kesä lusittu, tilinpäätös ja muuta arviointia menneestä kaudesta

Näin lokakuun 7. päivänä voinee katsoa kesän olevan jo takana, joten saattaisipa olla aika tehdä hiukan katsausta menneestä kesästä niin  projektien kuin sadonkin näkökulmasta ja vielä tarkentaen : isännän arvioimana.

Projektit :

Toukokuussa sitä tohkeissani lupailin tekstiä kaiken maailman projekteista, joita kesän aikana tultaisiin tekemään. Mikähän on mahtanut olla toteutuma, tehdäänhän pieni tsekkaus.

Etupihan muuri ja laatoituksen laajennus, tehty. Nauhuspenkin laajennus, samoin. Pihlajan ympärillä olevan kukkapenkin teko - OK. Aidanne Haikolankadun reunalle, ei. Kasvimaan teko, valmis. Korotetun kukkapenkin laajennus, ilmeisesti poistettu suunnitelmista. Pation kesäkukkashow - toteutui.

Lisäksi melkoisesti aikaa meni kesämökin laiturin uudelleen rakentamiseen jäiden murjottua sen solmuun sekä kotona olohuone-keittiö-eteinen-käytävä -alueen katon ja seinien maalaus.

Summa summarum : tekemättä jäi asioita, mutta toisaalta jotain myös listan ulkopuolelta näki päivänvalon. Hmmm...sellainen 8 voisi olla mukautetulla asteikolla (minulta ei voi odottaa liikoja) ehkä sopiva arvosana?

Ensi vuodeksi lienee luvassa esim. kasvihuoneen tyyppistä, mutta palataan siihen kevätpuolella.

Sato :

Kesä oli ilmeisen sopiva kaiken mahdollisen kasvamiselle, riitävästi sekä vettä että lämmintä.

Omenasato oli edellisen surkean kesän jälkeen suorastaan liioitteleva. Vaikka mekin olemme suorastaan yrittäneet, niin ei niitä kaikkia millään saa väännettyä mehuksi tai hilloksi. Kyllähän meillä lienee toistakymmentä litraa omenasosetta ja vielä enemmän mehua, mutta eiköhän toinen mokoma omenoita ole tuolla maassa ja kompostissa.

Karviaiset : todella hyvä sato, hilloa pari ämpärillistä. Puna- ja mustaviinimarjoja joitakin mehumaijallisia keitelty. Kirsikkahilloa muutama litra. Vadelmia jonkin verran, mutta uusia versoja enemmän kuin koskaan. Mansikoita pienestä maasta ehkäpä reilu ämpärillinen.

Liekö valtavan omenasadon seurausta, että melkein kaikki luumut, joita oli reilusti, ovat ehtineet tippua maahan. Kaikkiaan ehkä pari litraa syöty.

Sato : 9+


Lopuksi kuvia lokakuisen puutarhan ihmeistä ja ilmiöistä :

Lokakuun 7. päivä ja tomaatit kypysyvät edelleen !

 

 

 

Syysasterit kukkivat nimensä mukaisesti vielä syksyllä.

 

Kalusteista tyhjennetty ja kesäkukaton patio on jotenkin alakuloisen näköinen.

Mutta ensi kesänä sitten uudestaan!

 

Ruusu työntää uusia nuppuja talvea vasten.

 

 

Anopin asterit ja auringonkukat ovat poissa, vain köynnöshortensian tämän

vuotiset taimet jäivät odottelemaan tulevia vuosia.

Syyshommia

Vaahteranlehtiä riittää kuskattavaksi

Kesän viimeinen auringonkukka
syyskuun lopussa

Pelargoniat muuttivat
talvisäilöön Callunoiden tieltä

Harventamattoman porkkanamaan satoa

Omput eivät tänä syksynä lopu,
tulisi edes lunta, niin ne
peittyisivät