Kehitys kehittyy

Tavallisesti mökillämme tehtävät pikku projektit liittyvät stailaamiseen. Vaihteeksi pääsimme hieman teknisempiinkin asioihin käsiksi.

Noin 30 vuotta valaistusta tuottanut aurinkosähköjärjestelmämme oli selvästikin tullut tiensä päähän.  Ainakaan akkujen lataamista hoitava lataussäädin ei enää ollut tehtäviensä tasalla, akut eivät lataantuneet.

Koska järjestelmään jouduttiin joka tapauksessa tekemään hankintoja, niin päädyimme uusimaan koko systeemin. Tämä mahdollistaisi myös jääkaapin käyttämisen sähköllä.

12 voltin normaalikokoiset jääkaapit maksavat maltaita, ellei peräti hunajaa. Jopa niin paljon, että sen hinnalla sai hankittua uuden 240 W paneelin, lataussäätimen, invertterin (muuntaa 12 V jännitteen 220 volttiin) sekä 220 V jääkaapin (ja taisi jäädä pari sataa vielä tarvikkeillekin). Uskomatonta!

Kun paneeli uusittiin, niin samalla sen paikkaa (keskeltä etelään avautuvaa näkymää) siirrettiin kymmenisen metriä saunan taakse.

Akkuja löytyy kaksi kappaletta 225 Ah, joten eiköhän niillä mökki valaistu ja jääkaappi kylmene.

Eihän tämä olisi minulta pienine muutostöineen onnistunut, mutta onnekkaasti sisko on nainut sähköteknikon...kiitos, Otto!

Ohessa kuvia mainituista tekniikan ihmeistä.

Suuntaus suoraan etelään, kallistus 45 astetta.
Teline tehty painekyllästetystä laudasta ja
kakkosnelosesta.

Lataussädin. Tylsän näköinen laite
ollakseen niin edistyksellinen

Invertteri keittiön työtason alapintaan
kiinnitettynä. Nämä edullisemmat laitteet
tuottavat nk. moduloitua siniaaltoa eivätkä
sovellu telkkareille tms. elektroniikalle.

Vielä loppuun vinkki mahdollisille vastaavaa suunnitteleville/toteuttaville: sijoittakaa invertteri mahdollisimman lähelle akkuja johtojen jännitehäviöiden minimoimiseksi. Mekin lopuksi siirrettiin invertteri keittiöstä akkujen viereen, kun jääkaappi yöllä hieman pätki jännitteen laskiessa...

Kokonaisuutena: hienostunutta tekniikkaa ja sähkölasku loppuelämän ajalta 0 euroa!

Kesäruokaa

Näiden ahvenparkojen tie Saimaan selältä pataan
oli todella pikainen, puolessa tunnissa keitto oli jo
lautasella.

Yksinkertainen on kaunista.

Keskellä kesää on helppoa valmistaa kevyttä,
maukasta ruokaa kauden kasviksista.

Keventämisessä ei kuitenkaan ole välttämätöntä
olla kovin turhantarkka, feta-, mozzarella- ja vaikkapa
halloumijuustoilla saa broileri- ja kasvisruokiin lisättyä
 helposti makua ja täyteläisyyttä.

Tortilloja oman maun mukaisilla täytteillä.
Ei ehkä perinteinen suomalainen kesäruoka,
mutta nopea, hauska ja lapsille mieleinen
vaihtoehto silloin, kun täytyy saada ruokaa
äkkiä isolle porukalle mökkiolosuhteissa.

Kevyt kesäruoka, auringonpaiste ja
järvimaisema - siinä kesä parhaimmillaan.

Valkoista maalia

Tämän kesän mökkikausi käynnistyi vähän hitaasti, mutta kun tiemme saareen viimein johti, olemme sen jälkeen tiiviisti siellä aikaa viettäneet. 


Alkukesän suuri projekti oli huussin uusiminen, mutta sen hoiti isäntä maalaustöitä myöten. Emännän maalaaminen keskittyi tällä erää vanhojen kaappien siistimiseen. Kyseessä ei todellakaan olleet mitkään tuunattavat antiikkikaapit, vaan edellisten omistajien mökille jättämät 60-70-luvun hirvitykset. Maalasin kuistilla ja saunan eteisessä sijaitsevat kaapit Helmi-kalustemaalilla valkoiseksi ja annoin niille sen myötä hiukan lisäaikaa.


Valkoista väriä sai pintaansa myös tiilimuuri, joka paljastui voimanelikon, Jassu, Kalle, Matti ja Olli, kannettua vanhan puuhellan ulos odottamaan siirtoa kesäkeittiöön. 

Kuistin ovi oli epähuomiossa jäänyt ruskeaksi, joten täytyihän sekin maalata - valkoiseksi. Vaikka hallitseva väri saaressamme onkin harmaa eri sävyissään, on valkoistakin maalia melkoinen määrä veneen kyydissä saareen matkannut.

Uuden huussin tarina kuvin kerrottuna

Tadaa!

Tuulen suojaan

Tätä blogia seuranneille lienee jossain vaiheessa selvinnyt, että piskuinen saaremme saattaa toisinaan olla melko tuulinen paikka. Kesäkuun myrskyissä tuo taas konkretisoitui, kun Saimaan selältä puhaltava tuuli viuhui kuistin lattianraoista sisään ohuena, kylmänä viimana. Jotta kesävieraiden varpaat eivät tyystin paleltuisi, eivätkä toisaalta lattianraoista tunkeilevat hyttyset niitä kaluaisi, päätettiin kaunis ja käytönnöllinen lautalattia peittää kauttaaltaan terassimatolla. Oma kärsivällisyyteni, eikä ehkä taitonikaan, olisi tuon asentamiseen riittänyt, mutta onneksi perheestämme löytyi osaamista tähänkin hommaan.

Jäykän 10 neliön kokoisen mattorullan leikkaaminen oikeaan muotoon oli työlästä, mutta siisti lopputulos korvannee vaivan. Matto tuntuu paljaan jalan alla miellyttävältä ja näyttää tosi hyvältä - myös itikoita ikävämmät hyönteiset pysyvät poissa.



Kesäfiiliksissä

Emännän hommia

Sillä välin, kun Nuotsaaren isäntä rakentaa ja saa aikaan suurta ja näkyvää, emäntä hommailee omia pieniä juttujaan..

Talven ajan tyhjillään olleesta aitasta iski oven avannutta vastaan tunkkainen ilma - kuinka tänne Juhannusvieraita majoittaa? Koska toiveissa ei ollut porukalla vietettävän Juhannuksen peruuttaminen, ei auttanut kuin tarttua ripeästi tunkkaisia petivaatteita kulmista kiinni, ja heitellä mokomat haisevat täkit ja tyynyt pihalle. Tuulettumista edisti mukavasti järven selältä puhaltanut 12 m/s tuuli (ainakin se tuntui lähes myrskytuulelta).

Jotta talven tuoksut saataisiin tyystin kaikkoamaan, oli syytä kuurata koko aitta Tolulla. Sillä jos ei tupa raikastuisi, täytyisi ehkä polttaa koko mörskä maan tasalle. 

Viimein myrskytuuli oli piiskannut täkeistä pölypunkit taivaan tuuliin, kaikki pinnat oli pesty Tolulla ja kotoa tuodut raikkaat petivaatteet puettu täkkien ylle. Toivottavasti Juhannusvieraat saavat hyvä unet. 

 

Siivousprojektin lämmittämänä päätin siirtyä mökin sisätiloihin suunnittelemaan, mitähän vanhempieni vanhoista patjoista voisi kehitellä yleisen viihtyisyyden parantamiseksi. Tähän sain onneksi isännänkin houkuteltua kaveriksi, päättelin nimittäin aivan oikein, että hän olisi mattoveitsen käyttäjänä meistä kätevämpi.

Eipä aikaakaan, kun olimme yhteistuumin pilkkoneet mummon ja vaarin patjat vanhaan sängynrunkoon sopiviksi.

Vielä pikkuisen stailasin uutta "sohvaamme" mökiltä löytyneillä tekstiileillä. Myöhemmin löysin Torista ihan täydellisen Pentikin peiton tähän päälle, mutta se on vielä matkalla tämän kuvan ottamishetkellä. Kunhan saan tästä maalattua rungon valkoiseksi, ja uuden päällisen paikoilleen, on vanhat patjat jalostettu uusiokäyttöön.