Tuulen suojaan

Tätä blogia seuranneille lienee jossain vaiheessa selvinnyt, että piskuinen saaremme saattaa toisinaan olla melko tuulinen paikka. Kesäkuun myrskyissä tuo taas konkretisoitui, kun Saimaan selältä puhaltava tuuli viuhui kuistin lattianraoista sisään ohuena, kylmänä viimana. Jotta kesävieraiden varpaat eivät tyystin paleltuisi, eivätkä toisaalta lattianraoista tunkeilevat hyttyset niitä kaluaisi, päätettiin kaunis ja käytönnöllinen lautalattia peittää kauttaaltaan terassimatolla. Oma kärsivällisyyteni, eikä ehkä taitonikaan, olisi tuon asentamiseen riittänyt, mutta onneksi perheestämme löytyi osaamista tähänkin hommaan.

Jäykän 10 neliön kokoisen mattorullan leikkaaminen oikeaan muotoon oli työlästä, mutta siisti lopputulos korvannee vaivan. Matto tuntuu paljaan jalan alla miellyttävältä ja näyttää tosi hyvältä - myös itikoita ikävämmät hyönteiset pysyvät poissa.



Kesäfiiliksissä

Emännän hommia

Sillä välin, kun Nuotsaaren isäntä rakentaa ja saa aikaan suurta ja näkyvää, emäntä hommailee omia pieniä juttujaan..

Talven ajan tyhjillään olleesta aitasta iski oven avannutta vastaan tunkkainen ilma - kuinka tänne Juhannusvieraita majoittaa? Koska toiveissa ei ollut porukalla vietettävän Juhannuksen peruuttaminen, ei auttanut kuin tarttua ripeästi tunkkaisia petivaatteita kulmista kiinni, ja heitellä mokomat haisevat täkit ja tyynyt pihalle. Tuulettumista edisti mukavasti järven selältä puhaltanut 12 m/s tuuli (ainakin se tuntui lähes myrskytuulelta).

Jotta talven tuoksut saataisiin tyystin kaikkoamaan, oli syytä kuurata koko aitta Tolulla. Sillä jos ei tupa raikastuisi, täytyisi ehkä polttaa koko mörskä maan tasalle. 

Viimein myrskytuuli oli piiskannut täkeistä pölypunkit taivaan tuuliin, kaikki pinnat oli pesty Tolulla ja kotoa tuodut raikkaat petivaatteet puettu täkkien ylle. Toivottavasti Juhannusvieraat saavat hyvä unet. 

 

Siivousprojektin lämmittämänä päätin siirtyä mökin sisätiloihin suunnittelemaan, mitähän vanhempieni vanhoista patjoista voisi kehitellä yleisen viihtyisyyden parantamiseksi. Tähän sain onneksi isännänkin houkuteltua kaveriksi, päättelin nimittäin aivan oikein, että hän olisi mattoveitsen käyttäjänä meistä kätevämpi.

Eipä aikaakaan, kun olimme yhteistuumin pilkkoneet mummon ja vaarin patjat vanhaan sängynrunkoon sopiviksi.

Vielä pikkuisen stailasin uutta "sohvaamme" mökiltä löytyneillä tekstiileillä. Myöhemmin löysin Torista ihan täydellisen Pentikin peiton tähän päälle, mutta se on vielä matkalla tämän kuvan ottamishetkellä. Kunhan saan tästä maalattua rungon valkoiseksi, ja uuden päällisen paikoilleen, on vanhat patjat jalostettu uusiokäyttöön.