sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Jännitystä mökkimatkaan!

Olin loppuviikosta yhteydessä mökkireittimme viimeiseen vakioasukkaaseen tiedustellakseni jäätilannetta saareen pääsyä silmälläpitäen. Tämä ystävällinen mieshenkilö ajoi rantaan ja kertoi, että pienellä veneen siirtelyllä avovettä löytyi.
Siis tavarat kasaan ja huhtikuun viimeisenä viikonloppuna veneellä saareen!

Lauantaina sitten laitettiin eväät koriin, työkaluja ja sementtiä kyytiin ja keula kohti mökkiä. Matka sujui normaalisti aina siihen asti, että lossilla oli Karhusalmen yli päästy. Vähän matkaa Mietinsaaressa ajettuamme törmäsimme tien (omasta mielestään) uuteen valtiaaseen. Ei ollut ilmeisesti kuullut Mietinsaaren tiehoitokunnasta.

Tässä kuva hänestä:



Siinä se tepasteli keskellä tietä käsittämättömän itsevarmana ilman pienintäkään aikomusta väistää. Siinä sitten seistiin keskellä tietä ja odoteltiin, että herra väistäisi. Ukkometso alkoi tilannetta arvioiden kiertää autoa, kunnes se tuli lopputulokseen, että kilpakosijahan tämä on. Ei mikään järjen jättiläinen...

Sen, mitä se järjessä hävisi, niin rohkeudessa sen kyllä paikkasi! Pelotta tämä iso lintu kävi automme kimppuun!  Kolina vaan kuului, kun se nokki autoamme. Siinä vaiheessa minä nostin kytkintä ja painoin kaasua. Metsohan ei tähän tyytynyt, vaan se lähti lentäen peräämme.

Lintu saavutti meidät ja löi nokallaan taustapeiliimme. Siivet sen kuin osuivat auton kylkiin, kun se lensi siinä vieressä. Melko hurja näky siinä puolen metrin päässä Raisasta! No, lopulta karkuun päästiin ja rantaan saavuttiin.

Tiedustelijamme oli ollut oikeassa: pienellä veneen siirtelyllä avoveteen ja siis myös saareen päästäisiin. Kumollaan ollut soutuvene ympäri ja rantaa pitkin lapiolla jäätä rikkoen kohti avovettä. Tässä vaiheessa ystävällinen mökkinaapurimme oli hakenut jäänsärkijänsä ja tuli avuksemme.




Kyseessä oli Buster-luokan alus, joka menestyksekkäästi teki väylää meille. Apu oli hyvä ja melko vaivattomasti päästiinkin sitten jään läpi. 




Iltapäivällä kävi vielä toinen naapuri omalla Busterillaan pilkkomassa niitä alkupään jäitä, joten takaisin päästiinkin sitten loppuun asti soutamalla. 

Poikkeuksellisen värikäs mökkimatka!




Erään aikakauden loppu

Saarellamme on ollut rakennus, joka on vuosien saatossa auttanut epäilemättä satoja ihmisiä hädässä. Sitä en tiedä kuka sai kunnian olla ensimmäinen,  mutta viimeinen oli saaren ehtoinen emäntä.

Vuodesta 1967 oli huussi (tai "lantala", kuten alkuperäisasukkaat olivat sen seinäkirjoituksen mukaan nimenneet) palvellut tehtävässään, mutta viimein aika ajoi siitä ohi. Oli alkamassa sen seuraajan rakentaminen.

Hommahan tietysti käynnistyy sillä, että vanha puretaan pois. Niin tälläkin kertaa. Ohessa kuvakavalkadi hänen viimeisistä tunneistaan.




Viimeiset minuutit...



Ensin ovi, sitten toinen seinä.



Ja toisen seinän kimppuun!



Nyt on hyvin ilmastoitu.



Sitten runkokin on kasassa.




Ja uusi alkaakin tähän hahmottua, mutta siitä sitten erikseen!