Kevät tuli, jäät suli

Ensimmäinen saarireissu tehtiin tänä keväänä
huhtikuun 20. päivänä. Vesimatkasta selvittiin
hyvin pienen jäänmurtajan voimin.

Etäisesti jäätä muistuttavaa veden
olomuotoa oli havaittavissa enää vain
ihan rantaviivan tuntumassa, lahden pohjukassa. 

Muualta jää oli sulanut täysin.

Kotipihalla entinen

 mansikkamaa tuotti huonosti ja talven

jäljiltä taimet näyttivät todella säälittäviltä.

Päätimme siis kaivaa nekin vähät 

maasta ylös, ja jäljelle jäi vain kuoppainen

savimaa.

Uudelleen perustettu mansikkamaa
näyttää jopa illan hämärässä
huomattavan elinvoimaiselta
verrattuna entiseen.

 

Tänä keväänä sinivuokot ovat kukoistaneet
tavallista runsaampina.

 Tänään työmatkalta
palatessani tienvarsi oli sananmukaisesti
sinisenään sinivuokkoja usean kymmenen
metrin matkalta - valitettavasti vauhtia
oli sen verran reippaasti, etten arvannut
jarruttaa kukkasia kuvailemaan kapoisella tiellä.

Kuvan sinivuokot kurkistelivat mökkitien
parkkipaikan heinikossa.  

Kasvun ihme

Kasvaminen on merkillinen asia ja
jaksaa yhä uudelleen hämmästyttää
 olipa kyseessä pikkuisen ihmistaimen kasvu
 ja huikea uuden oppimisen kyky,
tai pienestä siemenestä versova uusi elämä.

Tälläkään kertaa ihme ei pettänyt;
tänään töistä tultuamme kolme vuorokautta
sitten kylvetyistä avomaan kurkun siemenistä
oli hurahtanut kylvölaatikon kannen alle
kymmensenttisiä taimia - eli kolmisen
senttiä vuorokaudessa.. siitä voisi jo sanoa,
että ne kasvavat silmissä.

En uskalla edes laskea, kuinka pitkään
menee vielä, ennen kuin ne tarkenevat avomaalla.


Myös kevät tuntuu joka vuosi ihanalta ja
ihmeelliseltä. Eilen tuo konkretisoitui
sitruunaperhosen muodossa.

Pääsiäisenä

Pari viikkoa jatkunut kylmä ja sateinen sää

ei houkuttanut kylvöhommiin, mutta lopulta oli pakko

ryhtyä toimeen, että aikataulussa jotenkin pysyttäisiin -

kasvukausi kun meinaa aina kuitenkin loppua kesken.

Perustimme keittiön ruokapöydälle (!) multaisen

työpisteen ja kylvimme siemeniä ohimennen suunnilleen

sataan pikkuiseen pottiin.

 Taisi taas karata hiukan käsistä tuo määrä.

Kaikkiin astioihin kun kylvettiin

vähintään pari siementä, on taimia luvassa

ehkä parisen sataa - vähän ylikin.

Koska kasvihuoneeseemme ei tänä kesänä

ole suunnitteilla laajennusta, vaatii taimien  määrän hallinta

määrätietoista karsintaa. Vaikka eihän niitä pikkuisia

elämänalkuja raatsisi millään laittaa yhtään pois.

Taidankin  perustaa portille pop-up- taimimyymälän.

Sään lämmettyä krookukset avautuivat
ihanaan keväiseen loistoon kukkapenkissä.

Keltaiset krookukset ovat kuin pieniä
aurinkoja talven jäljiltä muutoin
autiossa kukkapenkissä. 

Äiti toi Pääsiäislounaalle tuliaisena itse värjäämiään
munia. Värin lähteinä oli käytetty mustikkaa,
karamelliväriä, puolukkaa, kahvia ja sahramia. 

Äidin tuliaiskorista löytyi
myös tämä; ihanan keväinen kukkakimppu
Irenen päivän kunniaksi.