Tammikuussa

Tammikuu ei varsinaisesti ole lempikuuni.
Töissä on kiirettä, ulkona pakkasta ja pimeää.
Toisaalta tammikuussa on jo häivähdys paremmasta;
päivä pitenee kukonaskelin, ja kevät on päivä
päivältä lähempänä.

Tänään koin ilahduttavan tuokion,
kun autoillessani kaipasin elokuussa
edellisen kerran tarvittuja aurinkolaseja.

Tällä viikolla ilmestynyt viherpiha nosti
kevään odotuksen pintaan ihanine perennakuvineen
ja esikasvatusaikatauluineen -
ensimmäiset siemenet kylvetään helmikuussa ja
sehän on jo kulman takana.

Ystävän tuomat hehkuvat kukat
keittiön pöydällä
helpottavat kummasti
tammikuusta selviytymistä. 

Joulunaika nurinpäin

 Joulunaika meidän perheessä huipentui
 uudenvuodenaattoon
ystävien seurassa. Tuliaisiksi veimme
appelsiini-valkosuklaakakun,
jota näin kuvasta katsellessa
tulee mieleen, että tänä vuonna voisi
aloittaa uuden harrastuksen
ja opetella vähän kakkujen koristelua -
mausta ei viime aikoina ole kukaan valittanut,
mutta viimeistelyyn ei oikein tunnu
innostus riittävän.

Vuosi vaihtui ilotulitusrakettien
loisteessa,

pakkanen ei pahemmin häirinnyt
juhlijoiden tunnelmaa.

Joulua sitä vastoin vietettiin
rinnevalojen loisteessa ja
ajoittain napakassakin pakkasessa.

Nuoriso lasketellen,
aikuiset vähän kauempaa katsellen.
Vuokatin aktiviteeteissa riitti
kuiteinkin koko perheelle tekemistä,
ja kaikki tuntuivat viihtyvän.

Jouluruoka upposi nälkäisiin
vatsoihin myös pahvilautasilta. 

Ja vaikka tunnelmaa luova
kuusi olikin kovin muovinen,

tunnelma oli aidosti jouluinen,
vähän jännittävä, mutta lopulta
sitten kuitenkin tosi rauhallinen.