Otsikon juju aukeaa niille, jotka muistavat, että mökkimme sijaitsee saaressa. Niinpä rakennustarvikkeiden vienti sulan veden aikaan vaatisi veneen lastausta ja purkamista sekä useita kertoja salmen yli soutamista.
Tuli viikolla mieleeni, että varmaankin jäätä olisi vielä riittävästi auton ja peräkärrin kantamiseen. Olisihan se merkittävästi helpompaa ajaa täysi peräkärri saaren rantaan ja siirtää tavarat muutaman metrin mökin viereen varastoon odottamaan toukokuun puolta väliä.
Niinpä lauantaina sitten suuntasimme matkan ensin paikalliseen K-Rautaan kestopuuostoksille. Rajoittavaksi tekijäksi tuli tietenkin kuorman paino. Mokoma tuotehan on varsin painavaa, kun se on tumpattu täyteen nestettä. Siinä lastauksen edistyessä katselin ohuesti huolestuneena lokasuojien lähenemistä kohti kärrin renkaita.
Tiesin toki, että kärrin kantavuus ilman kärryn painoa on jossain siellä ehkäpä 500 kilon tienoilla. En tätä kyllä likimainkaan noudattanut veljeni, joka ymmärtää enemmän euroista kuin SI-järjestelmän mukaisista yksiköistä, hiekkakuorman kuljetusesimerkin rohkaisemana. Hänhän oli laittanut kyytiin epäilemättä 1,5 tonnia hiekkaa pihalaatoitusprojektinsa yhteydessä...
Eihän mekään välttämättä hirmuisen kauas tuosta jääty. Kun hermo petti, niin kyydissä oli noin 200 metriä rallilautaa, 50 metriä kakkosnelosta ja 5 kankea 90*90 liimapalkkia, kaikki kestopuuta. Eiköhän tuosta toista tonnia painoa jo tule. Yhtä kaikki, kärry kesti ehjänä perille asti.
Jännittävimmät hetket koettiin juuri saapuessamme mökkirantaan Mietinsaaren puolella. Viimeinen pieni rinne oli varjon puolella, joten se oli aivan sileässä peilijäässä. Vaikka auton pyörät eivät enää pyörineetkään, niin ei se auton liikkumista haitannut. Auto kärreineen luisui sivuittain hieman linkussa onneksi lopulta pysähtyen ennen puita. Mihinkään ei siitä olisi päässyt, mutta liukkaalla jäällä vedin käsin peräkärrin sivusuunnassa oikeaan asentoon, että sain sen verran peruutettua päästäkseni oikeaan suuntaan ja jäälle.
Kyllähän minä sen verran arkapylly olen, että piti ennen jäälle ajoa tehdä pari koekairausta jään paksuuden varmistamiseksi. Jäätä oli 40 cm vahvaa teräsjäätä, joten eipä hätää. Mainittakoon, että rouva ei silti suostunut autoon nousemaan, jos auton alla oli muuta kuin maankamara.
Takaisin tullessa jos olisi auton massa ollut yhtä suuri kuin saavuttaessa, niin oltaisiin vieläkin siellä. Tyhjällä kuormalla jo toinen yritys päästä rinne ylös onnistui, kun vauhtia oli otettu tarpeeksi kaukaa.
Alla pitkien selityksien jälkeen hieman kuvia reissustamme.
