keskiviikko 14. elokuuta 2013

Rumpuhommissa

Minua ei voi ihan täysiveriseksi (-päiseksi?) musiikkimieheksi kutsua, vaikka takana onkin pianotunteja sieltä 70-luvun alkupuoliskolta. Fur Elisen kaksi ekaa riviä saattaisi vielä hapuillen onnistua. Tämä ei tarkoita, etteikö sitä voisi alkaa rumpuhommiin tarvittaessa. Ja niinhän sitä tuli tehtyäkin.

Pihamme sisääntuloväylän rummun päät tuppasivat tursuamaan heinää ja sammalta sen verran, että alkoi jo häiritä. Kun kotikatumme kahdessa kiinteistössä oli korjattu vastaavia juttuja mukulakivistä, niin hyvät ideathan on tarkoitettu lainattaviksi. Samalla kertaa saisin myös laatoituksen ja asvaltin reunoille jäävät pienet "epämääräiset" alueet siistittyä.

Hommahan oli sinänsä helppo ja jopa halpakin. Sorakuopalta sai kympillä kiviä sen verran kuin tarvitsi, lisäksi tarvittiin vain kuivabetonia seitsemän säkillistä á 5,40 € ja liuskat 4 mm:n vesivaneria (5 €) muotiksi.

Aluksi kaivelin puolen tusinaa kottikärrillistä maata ja vanhoja valoksia pois, että uudet materiaalit mahtuvat tilalle.  Sitten rummun kokoiset tuet vanerista, joiden päälle pystyi kiviä laittamaan. Ja eikun kuivabetonin kanssa kiviä asettelemaan!

Sitä kun aloitti aivan alaosasta, niin oli minkä päälle aina kiviä latoa. Kuivabetoni tuppasi hieman valumaan, harkitsin jopa tekeväni hieman märkää betonia alkuun, että alku olisi helpompaa. No, kyllä se siitä lopuksi asettui. Kun päästiin tasaiselle, niin homma oli nopeata ja hauskaa. Hieman hiekkaa ja kuivabetonia pohjalle ja kumivasaralla kiviä paikoilleen. Sitten kuivabetonia päälle, hieman harjalla levittelin joka paikkaan, lopuksi hanskat kädessä painelin saumoja tiukemmalle. Maan kosteudenhan pitäisi hoitaa sen kovettamispuolen, mutta ajattelin auttaa luonnollista prosessia. Otin kasteluletkun ja oikein hennolla suihkulla hiukan levitin vettä päälle pinnan kovettumisen nopeuttamiseksi. Kivet puhdistuivat hieman siinä samalla ja eipä se tuntunut lopputulosta pilaavan.

No, jokainen voi arvioida sitä itse, alla kuvat lopputuloksesta.



Vasen reuna...


...ja oikea!

maanantai 12. elokuuta 2013

Siimat tiukkana

On tässä nyt muutakin tehty kuin puutarhassa möyritty. Olen vanhan kaverini kanssa käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti kalassa, pääsääntöisesti Suur-Saimaalla uistelemassa. Niin tänäänkin.

Ilmatieteenlaitos uhkaili koko päivän kestävillä sateilla ja ukkoskuuroilla, siitä huolimatta matkaan lähdettiin. Ilmatieteenlaitokseen saattoi taas luottaa: parhaimmillaan paistoi aurinko, ukkonen ei meitä häirinnyt ja sadekin oli hetkellistä. Eikä turhaa reissua tullutkaan.

Yhden 2.1 kiloisen virheettömän taimenen lisäksi raksiin erehtyi yksi järvilohikin, josta kuva alla.





Vähän kalan mallia...

lauantai 10. elokuuta 2013

Sadonkorjuuta


Puutarhamme punaherukkasato kuluneelta
kesältä on kokonaisuudessaan säilöttynä
näihin pulloihin. Terävä havainnoitsija
voi tuosta päätellä, että tämän vuoden
marjasato puutarhassamme oli melko vaatimaton.

Mansikoita ja vadelmia tuli kyllä
runsaasti ja saimme viikkotolkulla jogurtin
ja jäätelön joukkoon marjat omasta maasta. 


Tomaattisato on saanut
aloittelevat kasvihuoneviljelijät
ihan hämilleen.
Ihan näppituntumalla ollaan menty,
siemenestä tähän maukkaaseen
satoon saakka. Isäntä siis hoitaa ja
kastelee ja emäntä neuvoo -
vai mitenköhän se menikään?

On kuitenkin sanomattoman
hieno tunne hakea tomaatit aamulla
omasta kasvihuoneesta. Pikkuisen
lämpiminä,ihan tuoreeltaan ne ovat
huikean aromikkaita.



Pienet, tummanviolettiin vivahtavat
kirsikkatomaatit maistuvat lähinnä
karviaiselle. 


Oman pihan satoa
odottelemassa salaatin tekoa.

Näihin kuviin ei munakoisoa
sattunut, mutta myös ensimmäinen
moussakka on tänään
nautittu - ja oli se nuorison mielestä
sen verran hyvää, että saa kuulemma
tehdä toistekin.


Äidin esikasvattamat
samettiruusut kukoistavat. 


Maaiman kaunein kukka?
Huikean kaunis lohenpunainen
gladiolus avasi ensimmäisen kukintonsa. 




Tuoksuherne ei kuvassa häikäise,
mutta tuoksu pihallamme
on hieno ja huumaava.
Se tuo lapsuuden kesät mieleen.