Kesäkuun lopussa

Pelargonioiden kukoistusta

Äidin kasvattamat
samettiruusut kukoistavat



Suuren kannon juureen
rakentui kukkapenkki
somistamaan maisemaa




Pionien kukintaa




Köynnöskrassi koristaa
maatumisvuorossa olevaa lehtikompostia




Että voivat aikuiset
ihmiset innostua mokomista
vihreistä pallukoista..
nämä ovat siis ensimmäiset
siemenistä kasvattamiemme
tomaattien raakileet.




Pikkuisista taimista
kasvoi näin komeita
tomaatteja. Melko hämmentävää ;)




Kauden ensimmäiset
mansikat Matin kasvimaalta



Sukupolven vaihdos

Blogiamme kuvittanut päärynäpuu on siirtynyt, jos ei ajasta ikuisuuteen, niin ainakin kompostiin.

Hän eli lyhyen ja vaikeuksien täyttämän elämän. Oltuaan aivan täydellinen, symmetrinen taimi, hänestä tuli ankarien talvien ja rusakoiden koettelemana muotopuoli päärynäpuu. Yhden kesän se ehti kauniina koristaa pihaamme tuottaen samalla koko elämänsä ainoan päärynän - juuri sen, mikä blogin taustakuvassa on.  Latva ja suuri osa muutakin puuta paleltui muutama vuosi sitten. Ne jouduttiin leikkaamaan pois. Uusi latva kuivui sekin. Viimein viime kesänä se pääsi taas täysillä kasvamaan ja tulevaisuus näytti valoisalta.

Tämän suurin odotuksin ladatun satokesän koittaessa karu totuus paljastui: puu oli täysin kuivunut. Liekö hyvin vetinen syksy jäädyttänyt talven kanssa yhteistyössä puuparan juuriston, vai mikä lienee syynä, mutta kuollut mikä kuollut.

Fiskarsin kirveen hyväilemä päärynäpuun raato

Päärynäpuu kun kerran lähti, niin tilalle laitettiin - päärynäpuu. Alla kuva siitä.

Kruununperimysjärjestyksessä toinen päärynäpuumme.
 

Miksikö tuo uusi puu on vasta toinen kruununperimysjärjestyksessä? No siksi,että viime vuonna istutettu päärynäpuumme tulevaa ennakoiden kantaa parhaillaan 17:ää päärynän raakiletta. Kyllä niillä näytöillä ykkössijan saa! Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!

 

Katsotaan miten tilanne kehittyy jatkossa...

Uutta päärynäsatoa

Tämä juttu on vahvasti leimautunut puihin, joten jatketaan loppuun asti samalla linjalla. Laitetaanhan vielä kuvat uudesta kirsikkapuusta sekä oliivipuusta ihmiteltäväksenne.

 Investointi kirsikkatuotantoon

Pieniä vielä, mutta oliiveja kuitenkin!

Kesäkuun alkupuolella

Aamukastetta
kuunliljoilla

Pienestä tomaatinsiemenestä
on kasvanut näin komeita taimia... 





.. jotka kukkivat jo!



 

Ja tarvitsevat
jatkuvasti hellää huolenpitoa. 

 



Laventelia, pikkuisen basilikaa
ja koristeena lobeliaa
kasvihuoneen pikkupöydällä.

Voittajafiilis

Sillä aikaa kun perheen pää pakertaa saven, soran ja laattojen parissa, on puutarhasuunnittelijalla hyvää aikaa käyskennellä, paitsi ihailemassa valmistuvaa laattapolkua, myös katselemassa ympärilleen. Tosin, on hyvä pitää jatkuvasti kumpparit jalassa ja hanskat kädessä, pientä kitkettävää ja korjailtavaa löytyy aina.

Edellisvuosina perustetut (tai peruskorjatut) perennapenkit ovat löytäneet oman muotonsa, ja niihin istutetut kukat kuolleet tai juurtuneet kunnolla, joten jäljellä olevat kukoistavat rehevinä, oman tilansa vallanneina. Tänä keväänä perustetut penkit vaativat vielä aika paljon hoivaa; ennen kuin taimet juurtuvat kunnolla ne tarvitsevat paljon vettä, toiset tukemista ja jotkut vähän kasvusuunnan ohjailua. Mutta ensi vuonna on sitten niiden vuoro kukoistaa..

Aloittelevana tomaatinviljelijänä en voi kuin hämmästellä tähän astista menestystä tomaatin taimien kanssa. Enempi näppituntumalla ollaan menty, ja joidenkin asiantuntijoiden  ohjeista välittämättä toimittu, mutta silti ollaan saatu aikaiseksi todella tanakat, hienot tomaatin taimet (ehkä illalla saadaan kuviakin niistä tänne). Jo nyt on tomaatinviljelijällä ihan voittajafiilis, vaikka tulevat tomaatit ovat vielä keltaisina kukkina – toivottavasti edes joku niistä kehittyy tomaatiksi saakka.

Kukkaloistoa

Alppiruusut kasvavat
ja näyttävät viihtyvän,
mutta eivätjuuri kuki..
tämän vuoden
kukkaloisto rajoittuu
viiteen kukkaterttuun.
 

Kärhöt sitä vastoin
ilahduttavat upealla
kukinnallaan, jota
tämä kuva ei lainkaan
pysty toistamaan.

Kesäkukat kasvavat
ruukuissaan 

Ja amppeleissaan 

 

Polkua ja soijaa pukkasi

Anopin sanoin: pitäähän sinne kasvihuoneelle päästä punaisissa korkokengissä. Ja nyt pääsee!

Tuo meidän piha kun on "hieman" savinen, niin etenkin keväällä ja muutoinkin sateisilla keleillä nurmikolla samasta kohtaa usein kulkeminen on hieman sotkuista puuhaa. Eli melko välittömästi kasvihuoneen valmistumisen jälkeen havaittiin, että polku tarvitaan. Ei kun sanoista tekoihin.

Tuohon sitä suunniteltiin.

Polku on sellainen kevytversio: kymmenen senttiä pintaa pois, suodatinkangas pohjalle ja muutama sentti hiekkaa, sitten kevyt tiivistys ja laatat päälle. Katsotaan ensi keväänä mitä mieltä se on roudasta... Pois kaivetut pintamaat kasattiin tulevaksi kukkakummuksi polun viereen, mutta nähtäväksi jää, tuliko kumpu väärään paikkaan. Asia on parhaillaan hovissa ratkaistavana.

Tuosta se lähtee...

Ja tuonne se menee.

Vielähän se on sen verran kesken, että huoneen eteen tuleva 4*8 -kokoinen laatoitus on vielä tekemättä. Mutta kyllä se sinne ilmestyy!